Connery takaisin, ja Bond tällä kertaa Las Vegasissa.
Connery takaisin, ja Bond tällä kertaa Las Vegasissa. Shirley Basseyn tunnari on klassikkokamaa, mutta elokuva on Sean Conneryn 007:sta huonoimpia. Tosin Ian Flemingin alkuperäisromaani oli myös tylsähkö.
Toisaalta tuoreella katsontakierroksella pani merkille, kuinka paljon parempi toimintaelokuva oli kuin sinänsä mielenkiintoinen mutta epätasainen seuraaja Elä ja anna toisten kuolla.
Myös aiemmin kummallisina pidetty ilmiselvästi homoseksuaali konnakaksikko Mr. Kidd ja Mr. Wint (Thelonious Monkin bändin basisti Putter Smith ja näyttelijä Bruce Glover) on lisännyt ajanpatinan mukaista viehätystä. Elokuvan huumori toimii aika mukavasti, mustalla maalatulla satiirilla.
Mutta se on tullut selväksi, ettei 007-sarjan vanhimpiakaan osia viitsi katsoa yksin. Nämä vaativat seuraa. Kerrankin ei edes spoilaamisesta joudu kuriin, sillä kaikki muistavat nämä ulkoa.
Kannen ilmoittama kuvasuhde 1.77:1 ei pidä paikkaansa, vaan laajakangaskuvahan tämä on. Tunnareita ennen on tarjolla terävintä kuvaa, mitä vintage-bondeissa on nähty. Sävyt ovat esimerkiksi konnakaksikon suorittamassa sisääntulossa erinomaiset, kun VHS:llä sama kohtaus on kammottavan pimeä. Kuvassa on kuitenkin virheitä siellä täällä.
Ekstroissa 31 min. dokumentti, 41 min. tuottaja Cubby Broccolista, kommenttiraita, trailerit, tv- ja -radiomainokset ja kahdeksan sivun triviavihko. Ensimmäinen sarjan levy, jossa on poistettuja kohtauksia. Noin 4 min. kestävissä neljässä otoksessa mm. Sammy Davis Jr ja kuuluisa kahdella renkaalla ajokohtaus alkuperäisessä muodossa. (PS)