Kirjailija Dianne Wynne Jonesin tarinaan perustuvassa elokuvassa Sophie-tyttö tapaa sattumalta kuuluisan velho Haurun.
Kirjailija Dianne Wynne Jonesin tarinaan perustuvassa elokuvassa Sophie-tyttö tapaa sattumalta kuuluisan velho Haurun. Turhamaisuuden noita loihtii tytön 90-vuotiaaksi vanhukseksi, joka jätettyään perheensä ajautuu Haurun liikkuvan linnan taloudenhoitajaksi. Työssään hän tutustuu linnaan ja sitä ylläpitävään tulidemoni Calciferiin alkaen ajan kuluessa nähdä Haurun maskien taakse. Samalla hän on pakotettu kasvamaan ja muuntautumaan, mitä on etevästi kuvattu ulkoisen iän vaihteluna.
Hayao Miyazakin ohjaama elokuva on luonteeltaan erilainen hänen aikaisempiin töihinsä verrattuna. Viimeksi ohjaaja käytti muiden tuotoksia Kiki’s Delivery Service -elokuvassa. Ensimmäistä kertaa kyseessä on ulkomainen kirjailija. Täten aikaisemmista elokuvista tutuksi tullut japanilainen tarusto ja symboliikka ovat jääneet pois. Tämä ei kuitenkaan ole haitaksi eikä eeppinen tarina kalpene Miyazakin aikaisemmille teoksille, vaan on yhtä koskettava, viihdyttävä ja ajatuksia herättävä kuin ohjaajan muutkin merkkiteokset.
Tuttua Studio Ghiblin aikaisempiin tuotantoihin verrattuna on sen audiovisuaalinen loisto ja lisänä vakaa pyrkimys saada käytetyt CGI-tekniikat näyttämään niin luonnollisesti piirretyiltä kuin mahdollista. Tässä on onnistuttu ilmiömäisesti, ja varsinkin Haurun linna mykistää liikkuessaan. Ääniraidassa on voimaa ja eloa, mutta sekin on valjastettu elokuvan tarpeisiin eikä pidä itsestään jatkuvaa melua. Kuten olettaa saattaa japaniraidan ääninäyttely on erinomaista, eikä suomijulkaisun kotimainenkaan ole hullumpaa. Suomiraita on tosin selvästi hiljaisempi kuin alkuperäinen. Ekstroissa kirjailija Dianne Wynne Jonesin haastattelu (7 min.), erittäin mielenkiintoinen dokumentti animoinnin teknisestä toteutuksesta (20 min.), kolme tv-spottia ja viisi traileria. (VPT)