"O­len ir­lan­ti­lai­nen, ra­sis­mi on osa kult­tuu­ria­ni." Bren­dan Glee­son on vei­ja­ri­mai­sen rap­piol­li­nen irk­ku­je­pa­ri, jo­ka on par­tio­vuo­ros­sa kun fi­lo­so­foi­vat kon­nat päättävät tuo­da huu­me­bis­nek­sensä Ir­lan­nin maa­seu­dul­le. Ihail­ta­van ren­non elämä­na­sen­teen ja si­val­ta­van huu­mo­rin­ta­jun omaa­va hep­pu on mak­sul­li­siin nai­siin me­nevänä ja huu­mei­ta­kin sa­tun­nai­ses­ti pop­si­va­na per­soo­na­na ker­ras­saan hur­maa­va tut­ta­vuus — hio­ma­ton ti­mant­ti, jos sel­lais­ta kos­kaan on ol­lut. Ja Glee­son vetää roo­lin täy­del­li­ses­ti.

Ta­ri­na jää tässä täy­sin hen­ga­rin ta­sol­le, mut­ta hah­mot ovat hil­peitä ja mo­neen suun­taan ket­tui­le­va läppä ai­van her­vo­ton­ta kuun­nel­ta­vaa. Pil­ke silmä­kul­mas­sa, mut­ta muu­toin tiu­kal­la po­ke­ri­naa­mal­la tar­joil­tu huu­mo­ri ir­vai­lee an­siok­kaas­ti kai­kel­le vie­raal­le dub­li­ni­lai­sis­ta, MI5:­teen ja vir­ka-a­pua tar­joa­maan tul­lei­siin FBI-mie­hiin, mut­ta ei suh­tau­du tur­han tär­keäs­ti läpän heittäjään it­seensäkään. Oi­val­ta­va huu­mo­ri ir­rot­taa nau­ru­ja gen­ren va­kio­ku­vas­tos­ta (pa­ras osu­ma on kes­kus­te­lu lah­jus­ra­ho­jen täy­simääräi­syy­destä), sta­din ja lan­den vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta ja pää­hen­kilön il­ki­ku­ri­ses­ta ole­muk­ses­ta. Kan­ta­vam­pi ta­ri­na oli­si pai­kal­laan, mut­ta nyt juo­ni ei ai­na­kaan tu­le läpän tiel­le ja sal­do on tälläi­senään­kin eri­no­mai­nen.