Kesken 120 vuoden avaruusmatkan yksin heräävä mekaanikko yrittää löytää tolkkua selittämättömiin tapahtumiin.
Kesken 120 vuoden avaruusmatkan yksin heräävä mekaanikko (Chris Pratt) yrittää löytää tolkkua selittämättömiin tapahtumiin. 5000 matkustajan luksusluokan tähtiristeilijällä mies on nenätysten syvien kysymysten kanssa, eikä näistä vähäisin — tai millään muotoa viimeinen — ole pitäisikö prinsessa ruusunen (Jennifer Lawrence) herättää kaveriksi, ja mitä tämä tästä tempauksesta olisi mieltä.
Kerronnaltaan mykistävän rikas ja käänteissään suorastaan ihastuttavan sulava tieteisjännäri on enemmän kuin tyypillinen yhden ajatuksen genreseikkailu. Dilemmat seuraavat toinen toistaan kuin haasteet Matt Damonia elokuvassa "Yksin Marssissa", mutta filosofia ja elämänjano ottavat vielä tätäkin korostetummin spektaakkelin ja tuhon sijan. Fantastinen ajatusleikki maistuu kerronnan ja kuvaston nyanssejaan myöten loppuun asti hiotulta, mutta ei valmiiksi mietityltä. Tämä jos mikä on saavutus, ja mitä otollisin lähtökohta elokuvan mittaiseen irtiottoon arjesta.
Audiovisuaalisesti kiehtova elokuva kanavoi Alienia ja 2001:tä, mutta kääntää lainat vain uskottavaksi näyttämöksi. Todellinen draama syntyy ihmisten valinnoista ja edesottamuksista, joiden pyörteissä maailmankaikkeuskin tuntuu taipuvan kohtalon amoriksi. Tätä lähemmäs romanttista draamaa ei scifi-genressä ole ehkä aiemmin päästy, eikä lopputulos ole yhtään vähempää kuin koukuttava tutkielma ihmisistä poikkeuksellisessa tilanteessa.
Maailmalla elokuva on saanut yllättävän keskinkertaisia ja jopa huonoja arvosteluita. On toki totta, että tieteisfiktio toimii tällä kertaa "vain" draaman katalyyttinä ja että hahmoille ei ahdeta pitkiä taustatarinoita, mutta kaikki tämä toimii virkistävästi. Matt Damon ratkoi jo avaruudessa selviämisen insinööriongelmat, Sandra Bullock uiskenteli hänkin takaisin painovoiman pariin ja psyykkeen sekä tekoälyn rajoja on koeteltu monta kertaa sitten 2001:n, jossa taustatarinaan ainakin suhtauduttiin perusteellisesti. Tässä keskiössä on kaksi eri sfääreistä tulevaa tavista ja heidän valintansa tässä hetkessä, eivät hilavitkuttimet tai ketjureaktioiden estäminen. Heikoimmillaan elokuva onkin luodessaan genren vaatimaa teknissävytteistä loppukonfliktia, mutta novellimaisena tieteistutkielmana tämä on tuore ja vaivattoman vetoava tapaus.
Kokonaisuus on upea trippi, jolla on sekä kyky ylittää kotikatsomon sukupuolirajat, että ärsyttää molempia puolia olematta sen enempää puhdasta scifiä kuin romanttista hattaraakaan.
Kuvastoltaan fantastinen kuva on myös teknisesti vaikuttavaa katsottavaa, joskin hetkittäin 4K-sukujuuret kevyesti kyseenalaistaa. Kyse on kuitenkin aidosta 4K:sta, joka loistaa, jos ei yksittäisten otosten pirskahtelevassa terävyydessä, niin huikean varmassa, vakaassa ja komean luonnollisessa erottelukyvyssä, joka vetää mukaansa avaruusalukselle yhtä luontevasti kuin uloshengitys seuraa sisäänhengitystä. Avaruusaluksen geometriset sisätilat ja ikkunoiden edessä avautuva tähtiooppera vakuuttavat jokaisen ruudun edestä ja luovat huomaamattoman mutkattomasti läsnäolon tuntua. Lähikuvista löytyy kiitettävästi erottelukykyä, mutta vahvimmillaan toisto on vaivatta panoroiduissa ja miltei hengästyttävän yksityiskohtaisesti luonnehdutuissa Oscar-palkituissa lavasteissa. Väritoisto on näyttävää, ja paikoin lievä hohkaava punertavuus menee sekin vaivatta miljöön piikkiin. Elokuva kuvattiin 6.5K-kalustolla ja masteroitiin 4K-tasossa.
Komea ääniraita luo dramatiikkaa pinnan alle mahtipontisin soinnuin ja käsinkosketeltavaa fyysisyyttä keskelle tyhjiötä. Myös Thomas Newmanin elokuvaan säveltämä musiikkiraita palkittiin kevään Oscar-gaalassa.
4K-version levy on tuttuun tapaan ekstraton, mutta boksista löytyy myös elokuvan HD-versio ekstroineen omalla levyllään. Ekstroissa poistettuja kohtauksia, mokia ja puolentunnin edestä koosteita elokuvan synnystä aina näyttelijävalinnoista sen tietokonetehosteisiin. Elokuva on julkaistu myös 3D-versiona, jonka arvioimme erikseen. (IJ)