Espanjalainen In Darkness We Fall on tavattoman huono elokuva.
Espanjalainen In Darkness We Fall on tavattoman huono elokuva. Yksioikoinen luolaisolaatio, jossa jokainen liike on ennalta luettavissa. Eristyskauhu on helppo valinta, se herättää lähes jokaisessa katsojassa henkilökohtaisia tuntoja, muistoja lapsuuden pelkoihin. Kun tapahtumapaikaksi päätetään luola, saadaan klaustrofobiset tuntemuksetkin esiin. Tähän lisätään vielä varmuudeksi tylsistyttäviin asti käytetty, tarinaa paljastava esitystapa: found footage.
Kaveriviisikko on päättänyt lähteä retkelle. Tietenkin niin, että kenellekään ei reissusta edeltä kerrota. Mukana on arkkijengi: se kaunis hiljainen tyttö, se villimpi tyttö, se hauska kundi, se hiljaisempi kundi ja se kamerakundi. Espanjalainen Formenteran saarimaisema hehkuu kauneimmillaan. Meri iskee rantakallioon. Pikkutuhmia ehdotuksia. Teltat pystyyn. Punaviiniä. Seksijuttuja. Kamera käy koko ajan. Perinteinen alku found footage -elokuvalle.
”Oho, tuossahan on luola!” ajattelee joku. Muut seuraavat johtajaa. Luolaan rynnätään idioottimaisesti, lainkaan kyseenalaistamatta. Porukka ryömii ja möyrii pyllyt mudassa päiväkausia löytämättä ulospääsyä. Toivon kipinää annetaan toki varttitunnin välein. Lamput sammuvat ja vesi loppuu. Jumissa ollaan. Hengenpitimiksi käydään kannibalismikeskustelua.
Toisaalta, kauhufestivaaleilla on oltava myös tyhjänpäiväisiä hömpötyksiä, hengähdyselokuvia fanaatikoille. Tässä yksi sieltä höttöisimmästä päästä.
Elokuvan esitykset Night Visions -festivaaleilla: Kinopalatsi 2 ke 29.10. klo 16.15 ja Kinopalatsi 2 pe 31.10. klo 22.45. (VA)