Yksisarvisen salaisuuden elokuvaversioon käsikirjoittajat yhdistelevät Hergén luoman Tintin seikkailuita kolmesta eri sarjakuvaromaanista.
Yksisarvisen salaisuuden elokuvaversioon käsikirjoittajat yhdistelevät Hergén luoman Tintin seikkailuita kolmesta eri sarjakuvaromaanista. Kultasaksinen rapu, Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre tarjoavat aineksia Steven Spielbergin taidokkaan ohjauksen silattavaksi.
Ihan parasta Spielbergiä ei kannata odottaa. Tai ainakaan parasta Hergéä. Mutta koko perheen animaatiofantasiana elokuva-Tintti viihdyttää kestonsa verran.
Yksisarviseen on aiheita otettu vapaasti muistakin belgialaisen sarjakuvataiteilijan — oikealta nimeltään Georges Prosper Remi (1907-1983) — Tintti-kirjoista. Näin juonenkäänteisiin on saatu mukaan kertomusten harvinaisuus: naishahmo. ”Milanon satakieli” Bianca Castafiore murtaa oopperadiivan äänellään turvalasinkin.
Muistuttaako Spielbergin 3D-Tintti alkuperäistä Hergén sankaria? Tintti-puritaanien voi olla vaikea hyväksyä muuttumisleikin läpikäynyttä hahmoa. Onhan Tintti Jaska Jokusen ohella maailman kuuluisin pyöreäpäinen sarjakuvapoika.
Peter Jacksonin tuottamassa filmissä Tintti ei edestä näytä esikuvaltaan. Ehkä fotorealistisessa 3D-animaatiossa päähenkilölle ei voi laittaa silmiksi pelkkiä pisteitä? Myös Tintin kasvojen pallomaisuus on menetetty. Porkkanatöyhtöisen paperi-Tintin poskien punerrus tulkitaan elokuvassa pisamin.
Sisään seikkailuun
Tintin naamasta ei tunnista hahmon ääninäyttelijä Jamie Belliäkään. Kenties siinä on jäänteitä ensimmäisestä esittäjäehdokkaasta, Thomas Sangsterista? Vai onko hahmoon haluttu piirteitä Hergén omista lapsuuden valokuvista?
Kuitenkin myös filmin Tintti on kaikin puolin miellyttävä ja ihanteellinen salapoliisinuorukainen, jonka seurassa viihtyy. Liikkeenkaappaustekniikalla toteutettu 3D-animaatio näyttää parhaat puolensa sitten Avatar-elokuvan. Ylitodellinen maailma houkuttelee astumaan täyteläisten kuvien sisään täydelliseen seikkailuun.
Mielikuvitukselliset yksityiskohdat ja esineet tuntuvat käsin kosketeltavilta. Fantasia on rajatonta ja juuri sen Spielberg haluaa Jacksonin kanssa asettaa meille valkokankaalla näytteille.
Helpointa elokuvasta on nauttia unohtamalla Hergé. Belgialaismestari osasi sarjakuvan kiistämättömän elokuvallisuuden keskellä myös tyylitellyn pelkistämisen, vähällä kertomisen taidon. Spielberg ja Jackson ovat maksimalisteja, joille alkuperäisen sarjakuvan detaljirikkauskaan ei riitä. Nähtävästi Spielberg on niin innostunut Kadonneen aarteen metsästäjänsä rinnastamisesta Tintin seikkailuihin, että hän on halunnut tulkita piirrossankaria juuri tuon elokuvan kautta?
Tinttiin tulivoimaa
Näytelmiä filmattaessa teatteriteokset usein pilataan liialla ”avaamisella”. Kieli ja hahmot halutaan tuoda sisältä ulos ja pois kulisseista. Spielberg on samaan tyyliin lähtenyt avaamaan Tinttiä sarjakuvaromaanin sivuilta. Niinpä rosvoista on tehty elämää suurempia gangsteripahiksia. Mukaan on tuotu isompia aseita ja enemmän ampumista.
Toimintakohtauksissa räjähdyksineen ja tulipaloineen otetaan tehosteista kaikki irti.
Sarjakuvissa Tintti selvittää mysteerit ja pelastuu pinteestä nokkeluudellaan. Spielberg tarjoaa kekseliäisyyden päälle tulivoimaa ja mahtailevuutta. Loppukamppailussa satamanosturit muistuttavat Jurassic Parkin taistelevia jättipetoja. Hergén hienot henkilöt ovat väärässä jäädä remellyksen alle.
Mutta paljon mukavaa koko perheen hauskuutta Tintin seikkailut tarjoavat Spielbergin näköisinäkin. Kun vain filmissäkin suurenmoinen kapteeni Haddock pääsisi viinan himostaan!
Elokuvaa onneksi esitetään dubbaamattomana. Näin Andy Serkisin, Daniel Craigin ja kumppaneiden puhetaidot loistavat Milou-koiraa liikuttavan digitaikuuden rinnalla. (HB)