Voin ku­vi­tel­la, kuin­ka Ka­ri Ho­ta­kai­nen oli no­lo­na, kun me­ni tätä kat­so­maan lap­sen­sa kans­sa. Sa­ma vi­ka ko­to­na 10-vuo­tiaan kans­sa.

Tv-sar­ja­han on pa­ras­ta, mitä ma­sii­nas­ta on saa­tu ulos vuo­si­kau­siin. Elo­ku­va­teat­te­ri­le­vi­tyk­seen teh­ty mu­si­kaa­lia­ni­maa­tio on al­ku­puo­lel­taan tar­koi­tuk­sel­la hy­vin raa­ka. Ru­ma sa­na sa­no­taan kuin se on. Kaik­ki on kui­ten­kin kris­tal­lin­kirk­kaas­ti te­kijöi­den hal­lin­nas­sa.

Tee­ma tie­tys­ti oi­keut­taa tämän. Mik­si vä­ki­val­ta on hyväk­syt­tyä ame­rik­ka­lai­ses­sa viih­teessä, mut­ta ki­roi­lu tai sek­si ei? Kun kat­so­ja on peh­mi­tet­ty, me­no pa­ra­nee he­ti Sad­dam Hus­sein hel­ve­tissä -jak­son jäl­keen hy­vin haus­kak­si. Oli­ko­han tätä ai­koi­naan saa­ta­va­na pi­raat­ti­na Ira­kis­sa?