T­sai­kovs­kin mu­sii­kin saat­te­le­ma ru­nol­li­sen kau­nis elävä ku­va venäläi­sestä ka­pel­li­mes­ta­ris­ta And­rei Fi­li­po­vis­ta, jon­ka ura on kään­ty­nyt toi­seen suun­taan val­lan­vaih­don yh­tey­dessä. Huip­pu­ka­pus­ta sii­voo­jak­si oli­si aja­tuk­sis­sa pitkä mat­ka, Bols­hoi-teat­te­ris­sa se näemmä on­nis­tuu ii­sis­ti. Sa­mas­sa kaap­pauk­ses­sa on ko­ko or­kes­te­ri pis­tet­ty uu­sik­si.

Muu­ta­ma kym­me­nen vuot­ta on ku­lu­nut port­tien avau­tu­mi­ses­ta, mut­ta unel­ma ra­jan­tauk­ses­ta on edel­leen elävä. Kut­su Pa­rii­siin, suu­ren yleisön eteen, ajau­tuu en­ti­sen Bols­hoi-or­kes­te­rin tie­toon. Lop­pu on­kin vain jär­jes­te­ly­ky­sy­mys.

Läm­min­hen­kistä tou­hui­lua itäi­sen Eu­roo­pan tyy­liin, to­ki osin län­si­mai­sel­la va­luu­tal­la. Vah­vas­ti van­han lii­ton neuk­ku­ko­me­dia no­jaa haus­kim­mil­laan kun pe­lissä on al­ko­ho­li ja ylei­nen kaaos. Po­li­tiik­kaa on uju­tet­tu dia­lo­giin te­hok­kaas­ti. Ur­hei­lue­lo­ku­van kal­tai­nen ke­hit­te­ly ei yllätä, kos­ket­ta­vuus saa­daan ai­kaan pe­rin­teillä. Alek­sei Gus­kov Fi­li­po­vi­na luo us­kot­ta­van ja hen­kevän tai­tei­li­jan, sa­man­lai­sek­si kas­vaa Me­la­nie Lau­rent viu­lu­so­lis­ti­na.