Frank. Jo nimi hyytää niitä, joihin Huuliharppukostaja jätti lähtemättömät jäljet.
Frank. Jo nimi hyytää niitä, joihin Huuliharppukostaja jätti lähtemättömät jäljet. Dollaritrilogia oli lastenleikkiä, kuin pikkusikari Pasadenasta verrattuna tähän, joka on aito ja tiukin toscana — El Moro. Leonen paras ohjaus, teknisesti briljeeraava ja kastiltaan ylittämätön. Tarina saa vahvan runkonsa rautateiden tuomasta yhteiskunnallisesta murroksesta. Teki Charles Bronsonista tähden. Keskipiste on kuitenkin elokuvahistorian julmimpien rikollisten joukkoon yllättäen ampaissut ex-sankari ja heikkojen puolustaja, sinisilmäinen Henri Fonda. Taru kertoo miehen tulleen kuvauksiin suurin piirtein Tom Mix -asussa.
Kuva on korjattu koreaksi, vaikka epäilyt kohdistuivat juuri alkuperäismateriaalin kuntoon, kun ohjaajan pääteoksen julkaisu jäi näinkin myöhään. Kuva näyttää varmasti paremmalta kuin aikoinaan teatterissa suttuisilta printeiltä. Komea uusi äänimiksaus. Suunnatut efektit on maltettu jättää vähiin. Ennio Morriconen musiikin kauneus luo hurjan vastakohdan atavistisille tapahtumille. Kahdella levyllä. Ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, 29+20+18+6 min. dokumentit (mm. käsikirjoittajana mukana ollut Bertolucci muistelee; Dario Argentoa ei näy), kuvagallerioita, biografiat ja traileri. Lisäksi 16-sivuinen triviavihko. Vihkosen mukaan oli lähellä, että ohjaaja olisi saanut kuuluisaan alkukohtaukseen Eastwoodin, Cleefin ja Wallachin, jotka olisivat symbolisoineet dollaritrilogian kuolemaa. Ei ole kuuleman mukaan vieläkään täydellinen laitos. (PS)