I­deam­me al­ka­vat lop­pua, jo­ten eiköhän pan­na elo­ku­vat uu­sik­si. John Mc­Tier­na­nil­la tai­taa ol­la pai­no­las­tia men­nei­syy­dessä. Eri­no­mai­sia toi­min­tae­lo­ku­via ei ol­lut vähään ai­kaan syn­ty­nyt, jo­ten ei muu­ta kuin pu­res­ke­le­maan van­haa purk­kaa. Tällä ta­voin saa­daan ma­kua vain ly­hyek­si ai­kaa.

Ny­ky­tek­niik­ka mah­dol­lis­taa ku­van ja ää­nen käytön, jo­ta 1960-lu­vul­la ei oli­si voi­nut ku­vi­tel­la­kaan. Mut­ta tyy­liä on vai­kea löytää. Bros­na­nis­ta ei ole kun­non Bon­dik­si, eikä ai­na­kaan uu­dek­si Ste­ve Mc­Quee­nik­si. Hän kui­ten­kin sel­viää hie­man pa­rem­min kuin Re­ne Rus­so, jo­ka on osaan­sa liian köm­pelö ja tun­tuu ole­van ko­ko ajan va­liu­meis­saan.

Tar­koi­tus oli ku­va­ta luk­su­selämää, mut­ta te­kijät osoit­ta­vat ra­vin­to­las­sa tietämättö­myy­tensä. Pa­ri ti­laa 1981 Krug Gran­de Cuvée­ta, vaik­ka sel­lais­ta ei ole ole­mas­sa­kaan. On Krug Gran­de Cuvée ja 1981 Krug, ne ovat eri samp­pan­jo­ja. Rus­so juo vii­niään ku­pu kä­dessä ja kah­vien jäl­keen Bros­nan ky­syy, mais­tui­si­vat­ko juus­topöydän an­ti­met. Esp­res­soa kaa­de­taan kan­nus­ta ja juo­daan isois­ta mo­teis­ta.