Al­ku­tun­nel­mil­taan upea ka­tast­ro­fijännä­ri maa­pal­loa jäl­leen ker­ran uh­kaa­vas­ta me­teo­rii­tis­ta ja sen ih­mi­siin ai­heut­ta­mis­ta vä­rinöistä. Epätäy­del­li­sen elämän taus­tal­la tut­kal­le il­maan­tu­vat tie­dot etäi­sistä tai­vaan­kap­pa­leis­ta kas­va­vat kou­kut­ta­val­la voi­mal­la kas­voil­le tu­le­vak­si eli­nu­hak­si, ai­van kuin ul­ko­ve­sistöstä ran­nal­le li­pu­va tap­pa­ja­hai.

E­lo­ku­vaa on ke­hut­tu in­hi­mil­li­sek­si ka­tast­ro­fie­lo­ku­vak­si, jos­sa nis­kaan huo­ku­va me­teo­ri saa pu­ris­tet­tua ih­mi­sistä esiin ih­mi­sen ko­koi­sen ta­ri­nan. Tämä on kau­nis aja­tus, mut­ta elo­ku­val­la on pa­ha us­kot­ta­vuu­son­gel­ma ja se ei lii­ty tai­vaal­ta lä­hes­tyvään ki­ven­mu­rik­kaan vaan hah­mo­jen toi­min­taan. Räjähtävän na­pa­kan alun jäl­keen ker­ron­ta tun­tuu ek­syvän mo­ni­vuo­ti­sen sar­jan uril­le kun bil­jar­di­mai­nen avaus­lyön­ti heittää ta­ri­nan hah­mot ai­van eri puo­lil­le pe­li­lau­taa. Ker­ron­ta pyr­kii epä­toi­voi­sen ku­jan­juok­sun tun­nel­maan missä se myös on­nis­tuu pai­koin mauk­kaas­ti, mut­ta pouk­koi­le­vien hah­mo­jen aja­tuk­sen­kul­ku ei tun­nu py­syvän tässä mu­ka­na. Eikä aja­tus koh­taa toi­min­taa. Sa­maan ai­kaan vieläpä hen­git­te­ly tun­tuu vievän jär­kevän dia­lo­gin ti­lan, jo­ten on lo­pul­ta oi­keas­taan var­sin lah­ja­kas­ta kuin­ka mon­ta su­van­toa tähän mah­tuu jat­ku­vas­ti päällä ole­vas­ta krii­sistä huo­li­mat­ta.

Hah­mot jäävät har­mil­li­sen epäus­kot­ta­vik­si, ir­to­nai­sik­si ja tur­han il­meettömäs­ti toik­ka­roi­vik­si pai­kan­pitä­jik­si. Elo­ku­van taus­ta-a­se­tel­ma avio­lii­ton ri­kos­ta vai­kut­taa var­mas­ti hah­mo­jen kyl­myy­teen, mut­ta kos­ka ase­tel­ma ei tuo mitään uut­ta ker­to­muk­seen tun­tuu se vain väärältä va­lin­nal­ta ja te­ko­syyltä raa'ak­si jä­tet­tyi­hin hah­moi­hin. Ta­ri­na on tu­tun te­ho­kas ja myös puit­teet ovat aut­ta­vas­ti koh­dil­laan, mut­ta her­kul­li­sen alun ja pas­se­lin lo­pun vä­lin täyttää vi­ku­roi­den mean­de­roi­va tai­val.

Lo­pul­ta elo­ku­va kes­kit­tyy har­mil­li­sen pal­jon kli­sei­siin. Mu­ka­na on riittäväs­ti mo­ment­tia ja omaa lisävä­riä, jot­ta ko­ko­nai­suus yltää vai­vat­ta viih­dyttäväk­si, mut­ta elo­ku­van elin­voi­ma jää säästö­lie­kin ta­sol­le. Ta­ri­nan mie­len­kiin­toi­sin osa, sel­viä­mi­nen bunk­ke­reis­sa ja sen jäl­keen muut­tu­nees­sa maail­mas­sa, lei­ka­taan se­kin tässä pois. Jäl­jel­le jää mais­tu­va pus­si tut­tua pop­cor­nia.