Veri suihkuaa, suolenpätkät lentelevät ja zombiet janoavat tuoretta lihaa.
Veri suihkuaa, suolenpätkät lentelevät ja zombiet janoavat tuoretta lihaa. Periaatteessa tässä kaikessa ole mitään uutta. Parivaljakko Robert Rodriquez ja Quentin Tarantino tunnetusti rakastavat roskaelokuvia. Nyt epäilyttävät lajityypit syleillään Planet Terrorissa sen verran kuoliaaksi, että tämä muuttaa parodian populaarikulttuuriksi.
Lajityyppinsä (väkivalta, kauhu, naiset vankilassa) tunteville tätä voi suositella vilpittömästi. Huumorillakin on sijansa. Mutta jos joku ottaa tämän tosissaan, on syytä huolestua. Toiminta näyttää perin graafiselta, ja osanottajien maailmankuva tuntuu nyrjähtäneen pahanlaisesti. Mutta kaikki tehdään ammattimaisesti.
Alkuun sijoitettu kuvitteellinen Machete-traileri on laadittu jopa huolellisemmin kuin itse elokuva. 1970-luvun tehostemestari Tom Savini vastaa hauskasta sivuroolista konstaapeli Totona.
Tarantino saa raiskausta suunnittelevan vartijan roolin, vaikka mies kaihtaa paljasta pintaa elokuvissaan jopa epäilyttävyyksiin saakka.
Planet Terror oli ensimmäinen puolisko Yhdysvalloissa levitetystä Grindhouse-elokuvasta, joka oli double feature Tarantinon Death Proofin kanssa. Euroopassa elokuvat levitettiin erillisinä, joka pilasi hyvän idean. Molemmat elokuvat tosin toimivat yksinkin.
Sisarteoksensa Tarantinon Death Proofin tapaan kuvaa on käsitelty siten, että se näyttää samalta kuin Kino-Aulan 1970-luvun alun halpiselokuvat. Rakeisuutta, printtiroskia ja värien aaltoilua käytetään tyylikkäästi. Jopa levyn paperipäälliset on tehty monessa kourassa kuluneen näköiseksi. Ääniraita on hienoinen pettymys, sillä DTS6.1ES:n luulisi luovan paremmin tilaa. Jopa dynamiikkaa jää kaipaamaan. Voikin olla, että myös ääniraidalla retroillaan. Ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, 24+12+13+6+17+7 min. dokumentit ja 10 min. elokuvakoulu. (PS)