Jos talonkokoiset robotit jatkamassa ikuista sisällissotaansa maapallolla kuulostaa kaukaahaetulta niin entäpä robottialuksen pakkolasku kuun pimeälle puolelle Sputnikin ja Apollo-ohjelman innoittajina?
Jos talonkokoiset robotit jatkamassa ikuista sisällissotaansa maapallolla kuulostaa kaukaahaetulta niin entäpä robottialuksen pakkolasku kuun pimeälle puolelle Sputnikin ja Apollo-ohjelman innoittajina? Michael Bayn kolmas Transformers-toimintapätkä vääntää salaliittonupin kaakkoon ja tarjoilee aiempaa juonikkaampaa roborymistelyä. Eikä tämä olisi Michael Bay -elokuva ellei silmäkarkki olisi hekumallista ja ohjaajan tarvaramerkinomainen siirappi sankkaa.
Fiksuksi elokuvaksi tätä ei edelleenkään paranne omalla nimellään mennä väittämään, mutta myönnettävä on että salaliiton kyhäily yltää yllättäviin ja odottamattoman huimiin mittoihin. Aineksia onkin runsaasti, mutta reseptin toteutus jää vajaaksi. Moninaisista aineksista koostettu elokuva yrittää yhdistää intergalaktisen sodan juppimaiseen teinielämään, eikä lopputulos ole täysin sulava tai tasapainoinen. Tarinan käänteet toimivat itse asiassa hyvin, mutta niiden välillä olisi ollut varaa terävöittää sanomaa. Vimmattu etenemistahto ja riittävästi hyviä aineksia pelastavat kuitenkin keitoksen.
Kriitikot rakastavat peittelemättömän mainosmaisten ja ajoittain sisällöltään onttouttaan kumisevien Bayn elokuvien haukkumista, joten tätäkin elokuvaa on lyöty — ja lyöty lujaa. Typerä, rasistinen, seksistinen ja monia muita yltiönegatiivisia adjektiivia on yhdistetty tähänkin viihdykkeeseen, mutta lopulta heppoisin perustein. Lapsenmielinen rymistely elää kieltämättä nostalgiahuuruista ja hellittämättömästä eteenpäin rynnimisestä, mutta juoni ei ole sen huonompi kuin valtaosassa Hollywoodin megaelokuvia, rasismia saa etsiä hyvin värittynein silmälasein eikä kamerakaan nuole naisvartaloita kymmenesosaakaan siitä mitä sarjan aiemmissa elokuvissa. Ylipitkä elokuva sen sijaan aivan ilmiselvästi on, ja maratonimainen loppuyhteenotto on taas kerran sarjan pisin — mutta myös tähänastisista paras. Vihaajat vihaavat, mutta kelpo jatko-osa tämä on.
Uusi "Limited 3D Edition" saattaa olla nimeltään rajoittunut, mutta sisällöltään aivan jotakin muuta: julkaisu ahtaa samaan koteloon elokuvan 2D-, 3D- ja DVD-versiot sekä yhden Blu-rayn verran odottamattoman mielenkiintoisia ekstroja. 3D-versio osoittaa elokuvan kestävän hyvin myös toisen katselukerran ja nyt uusi silmäkarkki häivyttää myös ylipitkän keston tuomat ongelmat mielestä. 3D tuntuu terävöittävän taisteluita, loiventavan suvantoja ja tuo myös ensikertaa trilogian aikana robottien risukasamaiseen habitukseen ilmettä. Kiusaus nostaa elokuvan tähtiä osoittautuu näin ylittämättömäksi, vaikka perusteet jäävätkin ehkä hieman huteriksi.
Kokonaisuudessaan 3D:nä kuvattu elokuva on ohjaajan ensimmäinen kosketus 3D-elokuvantekoon, mutta kuvaustekniikasta vastasi sama kokenut ryhmä kuin James Cameronin kehutussa Avatarissa. Ekstroissa ohjaaja kertoo joutuneensa hieman hidastamaan kieppuvaa kuvaustyyliään 3D:n vuoksi, mutta elokuvan tunnistaa silti vaivatta Bayn tuotokseksi - erityisesti raketin laukaisua edeltävissä tunnelmissa. Jotkin tiukasti rajatut lähikasvokuvat ja jokunen otos historiallisessa aineistossa jättää toivomisen varaa levollisuudessa ja syvyysvaikutelman luontevuudessa, mutta pääosin 3D on erittäin tervetullut lisä robottien risukasamaisen olemuksen ja suurimuotoisten taistelukohtausten selkeyttämiseen. Näistä ensimmäinen on itse asiassa yllättävän suuri muutos, sillä itseäni on kaikkien elokuvien ajan hieman häirinnyt robottien ilmeen ja erityisesti kasvojen jäsentymättömyys, joka nyt 3D:n myötä tuntuu hieman korjautuneen. 3D terästää elokuvaa kauttaaltaan, mutta erityisesti lopun kaupunkisota hyötyy tekniikasta suuresti ja tarjoaa nyt toisella katselukerralla miltei elokuvan mielenkiintoisinta antia.
Syvyysvaikutelma sivuuttaen kuva ja ääni yltävät samalle korkealle tasolle kuin 2D-versiossakin. Virheetön kuva on kaikkea mitä modernilta megaelokuvalta voi odottaa: terävä, kalliin värikylläinen ja kiistattoman levollinen. Tietokoneella luotu John F. Kennedy olisi omimmilaan Barbie-elokuvan Keninä, mutta muutoin visuaalit ovat kohdallaan. Ääniraita hersyttelee yhtäaikaa mahtipontisia ja surumielisiä sävyjä musiikillaan ja rymistely toimii luonnollisesti hyvin tehokkaasti ja laaja-alaisesti. Näitä elokuvia varten kotiteatteriin ostetaan subbareita ja takakaiuttimia.
Viiden tähden ekstrojen kirkkainta antia edustaa erinomaisen tietopitoinen ja jämäkkä dokumentti (111 min.), joka käsittelee kaiken robottien suunnittelusta, tyttöystävän vaihdosta, kuvauspaikoista ja 3D-tekniikasta, old skool -stuntteihin, liitohyppääjiin, tietokonetehosteisiin, äänisuunnitteluun, leikkaukseen ja ensi-iltaan asti. Tämä tiivistahtinen dokumentti hyvittää vaivatta kommenttiraidan puuttumisen ja tarjoaa samassa ajassa paljon monipuolisemman katsauksen elokuvan syntyyn. Toinen hyvä dokumentti (26 min.) kertaa yllättävän ansiokkaasti NASA:n historiaa ja nasalaisten mietteitä maailman muuttumisesta. Kolmas erillismaininnan arvoinen lisuke antaa die hard -faneille mahdollisuuden pureutua useiden tehostekohtausten syntyyn esivisualisointien, kommenttien ja splitscreen-kuvan avulla (36 min.). Näiden ohella anti on hieman perinteisempää lisukekattausta osin aiempien dokumenttien kanssa päällekkäisten minikoosteiden (yht. 15 min.), kuvagallerian ja trailereiden muodossa. Sokerina pohjalla vielä lyhyt keskustelu Michael Bayn ja James Cameronin kesken 3D-tekniikasta (3 min.). Kaikki ekstrat esitetään HD-muodossa suomeksi tekstitettynä. (IJ)