La­by­rint­ti-sa­gan toi­seen kir­jaan löyhäs­ti pe­rus­tu­va en­simmäi­nen jat­ko-o­sa pe­laa edeltäjänsä vah­vuuk­sia — ko­mei­ta miljöitä ja nuo­ri­so­seik­kai­lun tun­nel­mia — pitkän ai­kaa hy­vin. Na­pa­kas­ti aloit­ta­va seik­kai­lu esit­te­lee van­ki­la­mai­sen tur­va­sa­ta­man, jos­sa en­simmäi­sen vai­heen ko­keis­ta sel­vin­neet nuo­ret voi­vat het­ken hengähtää. Muu­rien ul­ko­puo­lel­la odot­ta­va maail­ma ku­hi­see zom­bie­mai­sia elämän­muo­to­ja ja si­vi­li­saa­tion rau­nioi­ta, mut­ta tällä­kin ker­taa myös toi­vo pa­rem­mas­ta pii­lek­sii ai­dan tuol­la puo­len.

Su­la­van alun jäl­keen su­kel­le­taan har­mil­li­sen syväl­le. Post-a­po­ka­lyp­ti­sel­ta vii­sik­ko-seik­kai­lul­ta mais­tu­va sop­pa vä­syy vä­hi­tel­len yh­den­te­keväk­si vael­luk­sek­si, jo­ka suu­res­ta mit­ta­kaa­vas­taan huo­li­mat­ta on enemmän pitkä­ve­tei­nen kuin eep­pi­nen. Mean­de­roi­va suun­ni­tus­tehtävä tuo mie­leen Ke­vin Cost­ne­rin täh­dittämän ta­ka­vuo­sien flo­pin Post­man, jo­hon on nyt lei­vot­tu mu­kaan kli­seistä zom­bie-pa­koi­lua. Lop­pu­tu­los on va­nut­tu­nut ja epäus­kot­ta­va epi­so­di, jo­ka yrittää uut­taa kaik­ki kli­seet yh­dek­si pu­nai­sek­si lan­gak­si, mut­ta ei löydä tästä mitään mie­len­kiin­toa. Miljööt ovat yhä hie­no­ja, jos­kin nyt pe­rin ge­nee­ri­siä, mut­ta ta­ri­na kään­tei­neen on puu­dut­ta­van yh­den­te­kevä.