Meksiko, 1974.
Meksiko, 1974. Manuel ei peittele avioliiton ja uuden asunnon synnyttämää hurmaa. Mies kuvaa pakkomielteisesti uunituoretta vaimoaan Altairia. Filmiä palaa kameran rullatessa, talteen jäävät aamiaiset ja illalliset. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä sitten eläkeiässä palata.
Moottorin suristessa, muutokset vaimon käyttäytymisessä ilmenevät yksitellen. Öiset liikehdinnät alkavat. Pahan voima pyörii talon ympäriltä sisälmyksiin, tarttuen eliölajiin katsomatta. Mustaksimaalatut tiiliskivet toimivat porttina tuonpuoleiseen.
1974 nojaa uskonnolliseen tematiikkaan, asetellen henkimaailmoja vastakkain. Se luottaa sokeasti kauhuelokuvan äidinmaitoon, valmiiksi kirjattuihin oppeihin. Esitysteknisillä sektoreilla meksikolaiskauhu soljuu mutkattomasti. Tapahtumia avataan kaitafilmin kautta. Found footage -materiaalivalinta, Super-8, toimii kauhuelokuvalle. Eipä silti, että juoni formaatilla rakentuisi. Määrätynlaista autenttisuutta antava "löydetty materiaali" tuo aina omat, uudet ongelmansa. Se laskee kuvauksellisten vaatimusten rimaa, ohjaa junnaavaan kuvakerrontaan.
Kotimaassaan 2017 avaava elokuva esitetään tuoreeltaan marraskuisilla Night Visions 3016 -festivaaleilla, ensimmäisessä rintamassa. (VA)