Hol­lywoo­din elo­ku­vas­tu­dioi­den kat­vees­sa kah­vi­lan­tis­killä kär­vis­te­levällä Mial­la (Em­ma Sto­ne) on suu­ri unel­ma. Nuo­ri nai­nen tietää, että vielä jos­kus vas­taan tu­lee koe-e­siin­ty­mi­nen, jos­sa hä­nen näyt­te­lijän­tai­ton­sa huo­ma­taan. Sa­moil­la kul­mil­la tal­lus­te­le­va lah­ja­kas pia­nis­ti Seb (Ryan Gos­ling) pim­put­taa ar­vof­lyy­ge­lillä jou­lu­pot­pu­ria juh­la­kan­sal­le, unel­mis­sa kai­kuu free­jaz­zin soin­ti omas­sa kel­la­ri­ka­pa­kas­sa.

Ja kun duu­nia te­kee, duu­ni pal­ki­taan. Tämä on Hol­lywood.

Mu­si­kaa­lil­la on vank­ka ase­man­sa elo­ku­van his­to­rian kor­keim­mil­la ja­lus­toil­la. So­pi­vin vä­lia­join kan­kaal­le le­viää lau­lun ja tans­sin, ää­nen, liik­keen, va­lon ja vä­rin mas­sii­vi­nen ilo­tu­li­tus, jo­ka huo­mioi­daan ai­na alan joh­ta­vis­sa pal­kin­to­raa­deis­sa as­ti. Mu­si­kaa­lien maail­mas­sa La La Land on hui­kea ko­ko­nai­se­si­tys. Puh­taa­na elo­ku­va­na sen my­kistä­vyys tii­vis­tyy en­simmäi­sen jouk­ko­koh­tauk­sen ko­reog­ra­fi­ses­sa to­teu­tuk­ses­sa. Lop­pu on loi­vaa alamä­keä.

Hyvän mie­len elo­ku­val­la on paik­kan­sa sa­moil­la kor­keil­la ja­lus­toil­la. Ame­rik­ka­lai­nen unel­ma, tar­joi­li­ja­tytön mah­dol­li­suus nous­ta Hol­lywood-täh­tey­teen, pitää yllä kan­sal­le tär­keästä us­kos­ta. Ih­mis­kun­nan ryö­miessä syn­kissä poh­ja­mu­dis­sa, voi kai­ken kes­keyttää il­luu­sio, ilo­mie­li­nen lau­lel­ma. La La Land on pa­luu ame­rik­ka­lai­suu­den kul­ta-ai­koi­hin, kak­si­tun­ti­nen ir­tiot­to to­del­li­suu­des­ta. Em­ma Sto­ne sekä Ryan Gos­ling ovat ai­kan­sa tai­ta­vim­pia näyt­te­lijöitä, to­del­li­suus py­syy sor­mien saa­vu­tet­ta­vis­sa.

Muis­tut­taes­saan tois­tu­vin viit­tauk­sin elo­ku­van his­to­rias­ta, kat­soo La La Land yleisöään ala­viis­toon. Kä­si­kir­joi­tuk­sen lat­teus, to­taa­li­nen en­na­koi­ta­vuus sekä mie­len­kiin­not­to­muus pe­rus­tel­laan nos­tal­gial­la. Näin ne kat­so­jat ovat ro­mant­ti­sen mu­si­kaa­lin la­ji­tyy­pissä en­nen­kin sa­liin kä­vel­leet.

On liian help­poa tart­tua sa­noi­hin "kun­nia­no­soi­tus" ja "pas­tis­si". Me­nes­tys­re­sep­tin "p­la­gioin­ti" sen pa­rem­min kuin kuu­si­kym­mentä vuot­ta sit­ten Hol­lywoo­dis­sa lei­ju­neen tun­nel­man "toi­sin­ta­mi­nen" eivät syn­nytä vii­den täh­den elo­ku­vaa.

Mu­si­kaa­leil­le tyy­pil­li­ses­ti, La La Land -jouk­ko­hys­te­riaan voi osal­lis­tua suo­ma­lai­sis­sa elo­ku­va­teat­te­reis­sa tam­mi­kuun 13. päivästä al­kaen. (VA)