T­ri Ou­to­lem­pi eli kuin­ka lak­ka­sin ole­mas­ta huo­lis­sa­ni ja opin ra­kas­ta­maan pom­mia — Dr. St­ran­ge­lo­ve or: how I lear­ned to stop wor­rying and lo­ve the bomb. Pitkä ni­mi elo­ku­val­le, mut­ta niin help­po muis­taa.

S­tan­ley Kub­rick pomp­pi ko­ko uran­sa ajan gen­restä toi­seen ja ai­na vain ker­ran. Tu­lok­se­na oli ai­na la­ji­tyy­pin merk­ki­teos. On vai­kut­ta­nut kaik­keen elo­ku­vail­mai­suun. Tek­nii­kan yli­val­ta ih­mi­seen ja sen ris­kit saa­pui­vat pom­min ta­voin (Mic­hael Ch­rich­ton tai­si tähän ai­kaan ol­la vielä oi­keis­sa töissä). Ko­ko tee­ma on Dr. St­ran­ge­lo­ven pe­ril­li­nen.

Toi­min­tae­lo­ku­vaan tuo­tiin kik­ka lisätä jän­ni­tystä vääjäämättömäs­ti ete­nevän kel­lon avul­la. Ja­mes Earl Jo­nes (Darth Va­de­rin kuu­lui­sa ää­ni) en­si­roo­lis­saan. Kek­se­liäitä roo­li­ni­miä: Jack Rip­per, Mand­ra­ke, Bat Gua­no.