Traitor ei ole luontevalla tavalla erityisen erinomainen elokuva, mutta sen erikoispiirteet ansaitsevat kiitoksia.
Traitor ei ole luontevalla tavalla erityisen erinomainen elokuva, mutta sen erikoispiirteet ansaitsevat kiitoksia. Amerikkalaisvoimin tehty, terrorismia kuvaava trilleri on nimittäin valinnut aika vaikean tien: se ei demonisoi muslimiterroristeja, joita se kuvaa.
Hahmot eivät ole stereotyyppisiä. Loogista luonnekuvausta tämän alalajin elokuvissa ei juuri olekaan esiintynyt.
Traitor pystyy kiteyttämään sen, mistä terrorismissa on kyse. Se ei välttämättä ole kiilusilmäistä väkivallan lietsontaa, vaan kylmää teatteria. Tärkeintä on saada vastustajakansa pelkäämään.
Elokuvan jännite ei aivan jaksa puristua tarpeeksi tiukalle keskivaiheen suvannoissaan. Osansa tästä voi laskea myös pääopponenttien, pommiasiantuntijan ja FBI-agentin rooleissa keskivertoa työtä tekevien Don Cheadlen ja Guy Pearcen harteille. Loppuratkaisu ja jälkinäytös on kuitenkin toteutettu ammattitaitoisesti, mikä nostaa tähdet neljään.
Laadukas kuva, mutta ei täydellinen: aliasing-eloa on havaittavissa muun muassa pilvenpiirtäjien horisontaalisissa linjoissa. Ääniraita puolestaan elää ja luo tilatunnelmaa kiitettävästi. Ei ekstroja. (PS)