Mo­ni val­tio­mies on jou­tu­nut to­tea­maan, että kult­tuu­ri­har­ras­tuk­sel­la on ris­kinsä. Ab­ra­ham Lin­coln sai sa­la­mur­haa­jan luo­dis­ta teat­te­riai­tios­sa, ja jol­lei Olof Pal­me oli­si päättä­nyt mennä elo­ku­viin tuo­na koh­ta­lok­kaa­na il­ta­na 12 vuot­ta sit­ten, hän saat­tai­si yhä ol­la elos­sa.

Hel­mi­kuun 28. päivänä 1986 kel­lo 23.21 lau­kaus Tuk­hol­man Sveavä­ge­nillä jä­ri­syt­ti poh­jois­ta ku­nin­gas­kun­taa ja muut­ti his­to­rian ku­lun. Ruot­sin va­lo­voi­mai­sin ja kan­sainvä­li­sin po­lii­tik­ko oli tul­lut tiensä päähän.

Kos­ka Pal­men koh­dal­la syyl­listä (tai syyl­li­siä) ei ole vieläkään pys­tyt­ty pitäväs­ti ni­meämään, voi asial­la spe­ku­loi­da jo­pa va­paam­min kuin sa­la­liit­to­teo­rioi­den äi­tinä tun­ne­tul­la Ken­ne­dyn ta­pauk­sel­la, jos­sa sentään jot­kin koor­di­naa­tit ovat kiistämättö­miä.

Val­tio­mie­hen vi­hol­li­set

O­li­ver Sto­ne te­ki vil­lin ja vai­no­har­hai­sen Ken­ne­dy-e­lo­ku­van JFK – avoin ta­paus lä­hes kol­me vuo­si­kym­mentä ta­pah­tu­mien jäl­keen. Ruot­sa­lai­set fil­min­te­kijät eivät jak­sa­neet odot­taa niin pitkään. Kjell Sund­vall, jo­ka oh­ja­si myös Metsästäjät, yh­den vii­me ai­ko­jen par­hais­ta ruot­sa­lai­sis­ta elo­ku­vis­ta (tie­ten­kin vä­kevällä suo­ma­lais­pa­nok­sel­la ryy­di­tet­tynä), us­kal­tau­tui edel­leen kuu­man ai­heen kä­sit­te­lijäk­si.

Sis­ta kont­rak­tet – Vii­mei­nen so­pi­mus pe­rus­tuu ka­saan­tu­nee­seen Pal­me-kir­jal­li­suu­teen. Elo­ku­va si­tee­raa al­ku­teks­teissään suo­ma­lais­vel­jes­ten Pert­ti ja Ka­ri Pou­tiai­sen teo­rioi­ta, mut­ta it­se kä­si­kir­joi­tus poh­jau­tuu sa­la­ni­mellä John W. Grow kir­joi­tet­tuun fik­tii­vi­seen ro­maa­niin.

Jo­ko hä­ve­liäi­syys tai kau­pal­li­nen vai­nu on saa­nut fil­min­te­kijät poik­kea­maan kir­jan juo­nes­ta. Tut­ki­mus­ten te­hot­to­muus pal­jas­te­taan ja tur­val­li­suus­po­lii­sin pa­pe­rit mus­ta­taan, mut­ta Vii­mei­sessä so­pi­muk­ses­sa ei syy­tetä ruot­sa­lais­ta lii­ke-elämää, vaan ul­ko­mai­sia ta­ho­ja. Pää­mi­nis­te­rihän joh­ti maan­sa ”ak­tii­vis­ta puo­lueet­to­muut­ta”, tu­ki va­sem­mis­to­lai­sia va­pau­tus­liik­keitä ja vas­tus­ti Viet­na­min so­taa. YK:n lä­het­tiläänä Pal­me myös edis­ti ydi­na­se­rii­sun­taa. Vä­hem­pi­kin oli­si rai­vos­tut­ta­nut län­nen ja eri­tyi­ses­ti Yh­dys­val­lat.

Oh­jaa­ja Sund­vall luot­ti Kjell La­ger­roo­siin jo edel­li­sessä elo­ku­vas­saan. Nyt suo­ma­lais­ku­vaa­jan ka­me­ra saa seu­ra­ta sa­lai­sen toi­mek­sian­non kan­sainvä­li­siä kou­ke­roi­ta Etelä-Af­ri­kas­ta New Yor­kiin, Lon­too­seen ja Mal­tal­le. Myös palk­ka­tap­pa­jan roo­liin pes­tat­tu, Bon­dis­sa­kin näy­tel­lyt eri­no­mai­nen eng­lan­ti­lai­nen Mic­hael Kitc­hen saat­taa lisätä fil­min pai­noar­voa vien­ti­mark­ki­noil­la.

K­jell Sund­val­lin elo­ku­van suu­rim­mat val­tit ovat kui­ten­kin sen ruot­sa­lai­suu­des­sa. Tun­nel­mat ti­hen­tyvät Tuk­hol­man tal­vi­ses­sa yössä, kun ta­pah­tu­mat kär­jis­tyvät en­nal­ta tie­det­tyyn, mut­ta sat­tu­man­va­rai­suu­des­saan yhä hätkäh­dyttävään lop­pu­tu­lok­seen.

Pykälät oi­koi­sik­si

Kat­so­jan op­paa­na sa­la­juon­ten sok­ke­los­sa on täh­tiai­nes­ta omaa­va Mi­kael Persb­randt, jol­le po­lii­sin roo­li on tut­tu jo ko­mi­sa­rio Beck-e­lo­ku­vis­ta. Näyt­te­lijässä Mic­hael Kea­to­nin miel­lyttävä hy­my yh­dis­tyy Ch­ris­top­her Wal­ke­nin kylmään kat­see­seen. Vel­vol­li­suu­den­tun­toi­nen vi­ra­no­mai­nen ja huo­leh­ti­va per­hee­nisä muut­tuu pai­nos­tet­tu­na la­ki­kir­jan pykä­liä oi­ko­vak­si rai­vopääk­si. Ja juu­ri sil­loin hän me­nettää pe­lin.

Y­leisön sym­pa­tiat ovat hyvän ju­tun­ker­to­jan puo­lel­la. Ja näinhän sen oli­si pitä­nyt käydä: mie­luum­min luo­pui­sim­me suur­mie­hestä edis­tyk­sen mart­tyy­ri­na kuin puo­li­mie­li­sen jou­tojätkän um­pimähkäi­senä uh­ri­na.

Mo­ni Vii­mei­sen so­pi­muk­sen esittä­mistä mie­li­ku­vis­ta on mah­dol­li­suuk­sien ra­jois­sa. Voi­han aja­tel­la, että Ch­ris­ter Pet­ters­so­nia ja teos­ta epäil­tyjä ää­ri­ryh­miä on käy­tet­ty hyväk­si jäl­kien peittä­mi­sessä. Elo­ku­van us­kot­ta­vuus it­senäi­senä teok­se­na vain al­kaa lop­pu­puo­lel­la kär­siä. Vii­mei­senä kei­no­naan Sund­vall liittää teok­sen­sa po­lii­si- ja gangs­te­ri­fil­mien jat­ku­moon kei­noil­la, jot­ka skan­di­naa­vi­sin sil­min vai­kut­ta­vat kli­seiltä.

Tie­ten­kin san­ka­ria sa­la­kuun­nel­laan, ystävä pettää ja hel­ve­tin­ko­ne ti­kittää is­tui­men al­la.

Ku­ten Metsästä­jissä­kin myös Vii­mei­sessä so­pi­muk­ses­sa nais­ku­vat jäävät yk­siu­lot­tei­sik­si. Nais­po­lii­si­kol­le­ga ei saa fil­missä mon­ta­kaan rep­liik­kiä ja Per­nil­la Au­gust jou­tuu säestäjäk­si lai­min­lyö­tynä ja tus­kas­tu­nee­na vai­mo­na. Sen­kin hän kyllä osaa. (HB)