On vaikea unohtaa vuotta 1969, kun Helsingin Sanomissa kerrottiin pienestä gallialaisesta soturista, jonka sarjakuvaseikkailuja aiottiin julkaista suomeksi.
On vaikea unohtaa vuotta 1969, kun Helsingin Sanomissa kerrottiin pienestä gallialaisesta soturista, jonka sarjakuvaseikkailuja aiottiin julkaista suomeksi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tehdyn elokuvan puolestaan unohtaisi mielellään mahdollisimman nopeasti.
Asterix-animaatiot eivät ole onnistuneet, ei myöskään tämä näytelty versio, joka kokoaa gageja albumeista Asterix legioonalaisena, Ennustaja, Rahapata sekä Päälliköiden ottelu. Sillisalaatti syntyi. Asterixin kirjoittaja René Goscinny ei ikinä olisi pannut loogista ajattelua harjoittavaa Akvavitixiä ennustelemaan taikauskoisten roomalaisten tavoin. Näemmä myös kulttuurikansat raiskaavat aarteensa amerikkalaiseen tapaan.
Letterboksattu laajakuva on etiäinen menneiltä vuosikymmeniltä. Jälki on miellyttävän vakaata ja väritoistoltaan puhdasta, mutta erottelukyvystä ei juuri voida puhua. Erityisesti suurieleiset joukkokohtaukset jäävät ahtaalle muhkeiden raamien täyttäessä kuva-alan ja tekstityksen vielä sijoittuessa kuvan päälle.
Toimivan tasokas ääniraita. Anti dialogista taistelun kalisteluun toistuu säröittä.
Ekstroissa traileri. Elokuva on arvosteltu tässä osana kolmen elokuvan boksia, jonka SF Studios julkaisee nyt uudelleen. (PS/IJ)