Elokuvan tavassa ilmaista asiansa hiljaisuuden keinoin on jotain maagista.
Elokuvan tavassa ilmaista asiansa hiljaisuuden keinoin on jotain maagista. Georgialaisen elokuvan yhteinen taival äänettömän ilmaisun kanssa on tuttu filmifanaatikoille kautta maan. Vaikka Espoo Cinen vuoden 2015 ohjelmistossa esiteltävä Corn Island on multieurooppalainen tuotanto, on se sydämeltään erittäin georgialainen elokuva. Giorgi Ovašvilin taideteoksessa vähäisen dialogin alkaessa saattaa katsoja jopa pettyä puheilmaisun kyvyttömyyteen eleiden rinnalla.
Etelä-Ossetian sodan pahin tykinjylinä on tauonnut. Kukkuloiden katveessa asusteleva vanha mies päättää ottaa villin luonnon haltuunsa, ja viljellä rajajoessa sijaitsevalla pikkiriikkisellä saarella maissia. Viljelykauden kääntyessä kuumimmilleen saa ukko avukseen vaivoin yläkouluikään ehtineen tyttärentyttärensä. Sodasta muistuttavat ohitse veneilevät georgialais-, abhaasi- ja venäläissotilaat. Tytön näkeminen herättää miehissä vahvaa naisenkaipuuta. Isoisällä on täysi työ pitää nuoren neidin arvokkuutta yllä. Omat ongelmansa tuovat sietämättömät työskentelyolosuhteet.
Häikäisevän kauniisti kuvattu draama palauttaa sodanjälkeiseen elämään. Luonnonvoimien suuruus näytetään aseitakin suurempana. Sekaan ripotellut pienet mystiset lisäykset eivät välttämättä tuo näin realistiseen kuvastoon lisäarvoa, varsinkaan niiden ollessa hyvin irrallisia, käsikirjoituksen ulkopuoliselta tuntuvia pirstaleita. Tässä maissipellossa pienet seikkailut kuitenkin lisäävät elokuvan erityisyyttä.
Elokuva nähtiin Espoo Cinessä 2015. (VA)