“…I always wanted to be a gangster.” Martin Scorsesen taidokkaasti ohjaama Mafiaveljet on yksi 1990-luvun hienoimpia ja merkittävimpiä mafiaelokuvia, elllei paras.
“…I always wanted to be a gangster.” Martin Scorsesen taidokkaasti ohjaama Mafiaveljet on yksi 1990-luvun hienoimpia ja merkittävimpiä mafiaelokuvia, elllei paras. Elokuva perustuu Nicholas Pileggin Wiseguy -kirjaan, joka pohjautuu tositapahtumiin Henry Hillin elämästä. Elokuvassa ei varsinaisesti ole juonta, vaan se keskittyy kuvaamaan Hillin (Ray Liotta) kasvua mafiaperheen jäseneksi ja elämää siinä ympäristössä. Tarina alkaa Brooklynistä 1955, jossa Henry päättää poikasena, että hänestä tulee isona mafiaperheenjäsen. Niin käykin, mutta tie huipulle on väkivaltainen ja vaarallinen. Matkan varrella hän tutustuu pelättyyn palkkatappajaan James Conwayhin (Robert De Niro) ja sekopäiseen Tommy DeVitoon (Joe Pesci), jotka hoitavat likaisimmat työt, kun uralla edetään. Kaikki päättyy kuitenkin aikanaan ja lopulta 25 vuoden rikollisuran jälkeen Henry ajautuu perheensä ja vaimonsa Karen Hillin (Lorraine Bracco) kanssa poliisin suojeluohjelmaan vuonna 1980 ja ilmiantaa FBI:lle entiset mafiaveljensä ja todistaa heitä vastaan oikeudessa välttääkseen vankilan ja varman kuoleman.
Tarinan kerronnassa käytetään tehosteina kertojaääntä sekä pysäytyskuvaa. Sen luulisi olevan kovin teennäistä, mutta homma toimii silti ja tekee siitä myös mielenkiintoista katseltavaa. Kaikki palaset loksahtavat loistavasti kohdalleen ohjaajan käsissä eikä elokuvassa pääse pitkästymään pitkästä kestostaan huolimatta. Kauttaaltaan erinomaisen näyttelijäkaartin lisäksi pienissä sivurooleissa nähdään Stacksina Samuel L. Jackson ja Spiderina Michael Imperioli (Sopranos). Elokuvan käsikirjoittivat yhdessä Martin Scorsese sekä kirjan kirjoittaja Nicholas Pileggi. Tuottajana toimi Irwin Winkler (mm. Rocky). American Film Institute sijoitti elokuvan kaikkien aikojen 100 parhaan elokuvan joukkoon, sijalle 94.
Kuvanlaadussa ei ole juuri moittimista. Palikoitumista tai aliasing-välkyntää ei ole havaittavissa laisinkaan. Vaikka dialogi onkin pääasiassa, ääniraita toimii mukavasti. Ekstroissa on ensimmäisellä levyllä kaksi kommenttiraitaa. ”Cast and Crew” -raidalla on kaiken kaikkiaan 10 henkeä mukana, aina ohjaajasta leikkaajaan saakka. Toinen kommenttiraita ”Cop and Crook” keskittyy itse Henry Hillin ja entisen FBI:n agentti Edward McDonaldin muistelmiin. Valitettavasti kommenttiraitoja ei ole tekstitetty suomeksi. Tekstitystä olisi etenkin kaivannut ensimmäisessä kommenttiraidassa. Se olisi helpottanut tunnistamaan, kuka milloinkin on äänessä.
Ekstralevyllä nähdään neljä dokumenttia ja traileri. Dokumentit ovat mielenkiintoista katseltavaa, vaikka niitä hieman liian vähän onkin. Noin tunnissa kaikki on katsottu. Positiivisinta on se, että ekstrat on tekstitetty suomeksi, joka levyn takakannessa myös mainitaan. Julkaisu on paljon parempi kuin vanhempi yhden levyn flipperi. (TK)