Jour­na­lis­tis­ta elo­ku­vaoh­jaa­jak­si loi­kan­neen Pe­ter Lan­des­ma­nin oh­jaa­ma ja kä­si­kir­joit­ta­ma "Park­land" on yllättävän tuo­re ker­ron­ta John F. Ken­ne­dyn sa­la­mur­has­ta mar­ras­kuun 22. päivänä vuon­na 1963. Hek­ti­sen to­siai­ka­ku­vauk­sen tah­dil­la avau­tu­va jännä­ri on pe­rio­di­ku­vaus, dra­ma­ti­soin­ti his­to­rian ta­pah­tu­mas­ta ja hui­kea draa­ma, jo­ka pur­suaa kai­kis­ta näistä sau­mois­ta yli pysäyttävällä ta­val­la. Tu­han­sien ai­hees­ta teh­ty­jen kat­saus­ten jäl­keen­kin tämä on­nis­tuu yllättämään pait­si ai­heen kä­sit­te­lyllään myös hen­kiin herättä­millä hah­moil­laan.

E­nemmän kuin ta­ri­na Ken­ne­dyistä, tämä on ta­ri­na kai­kis­ta niistä ih­mi­sistä jot­ka jou­tui­vat lä­hel­le ta­pah­tu­mia tuo­na päivänä, mut­ta eivät muu­toin ole pää­ty­neet ker­to­maan ta­ri­naan­sa maail­mal­le. Elo­ku­va dra­ma­ti­soi my­kistävän in­ten­sii­vi­ses­ti ja us­kot­ta­vas­ti ta­pah­tu­mia koh­ta­lok­kai­den lau­kaus­ten jäl­keen kes­kit­tyen en­nen kaik­kea suo­jat­tin­sa me­nettä­nei­siin sa­lai­sen pal­ve­lun mie­hiin, sai­raa­lan yllä­tet­tyyn hen­kilö­kun­taan, ta­pah­tu­mat fil­mil­le ikuis­ta­nee­seen Zap­ru­de­riin ja Oswal­dien vä­rikkää­seen su­kuun.

Ker­ron­ta par­sii suo­ras­taan häm­mentävän us­kot­ta­vas­ti ja eleettömäs­ti kaik­ki Ken­ne­dy-do­ku­ment­tien jättämät au­kot ja kaa­taa te­hok­kaas­ti kylmää vettä sa­la­liit­to­teo­rioi­den nis­kaan. Am­pu­jien lu­kumäärään tai teon mo­tii­vei­hin elo­ku­va ei pu­reu­du, vaan kes­kit­tyy sii­hen mitä pai­kal­la ol­leet ih­mi­set saat­toi­vat asias­ta tietää. Tämä rat­kai­su toi­mii hy­vin, vaik­ka nyt vuo­sia jäl­kikä­teen yh­den am­pu­jan aja­tus­ta on­kin vai­kea su­lat­taa. Sil­ti oh­jaa­jan nä­ke­mys, että his­to­ria ei ole sa­vui­sis­sa ta­ka­huo­neis­sa kä­si­kir­joi­tet­tua vaan en­nem­min­kin vir­hei­den syn­ty­mi­sen ja peit­te­le­mi­sen it­seään ruok­ki­va ket­ju on vir­kistävä ja us­kot­ta­van in­hi­mil­li­nen.

Hei­koim­mil­laan­kin ky­se on ve­toa­van us­kot­ta­vas­ta his­to­rial­li­ses­ta draa­mas­ta, jo­ka näyttää kieh­to­val­la ta­val­la ruo­hon­juu­rid­raa­man uu­tis­ku­vien vä­liltä. Oh­jaa­jan mu­kaan mikään elo­ku­vas­sa ei ole se­pi­tettä, ja vaik­ka tätä on vai­kea us­koa, on ky­seessä jän­nittävä ja huo­li­tel­tu aja­tus­leik­ki. Oli­pa ky­se sit­ten il­miömäi­sen et­sivä­työn tu­lok­se­na syn­ty­neestä ko­ko­nais­kat­sauk­ses­ta tai hyvällä maul­la teh­dystä se­pit­teestä on lop­pu­tu­los vir­heettömällä ar­vos­te­lu­ky­vyllä teh­ty ar­vo­kas ku­vaus yh­destä his­to­rian merk­ki­ta­pah­tu­mas­ta, jol­la on yhä ky­ky pu­hut­tel­la ih­mi­siä. Yh­dessä Oli­ver Sto­nen JFK:n kans­sa nau­tit­tu­na tämä voi jo­pa viedä var­sin lä­hel­le to­tuut­ta. Tämän kaaok­sen ku­vauk­sen jäl­keen voi taas ol­la kii­tol­li­nen siitä et­tei sa­la­mur­han jäl­keen pää­dyt­ty ydin­so­taan, mi­hin uu­tispät­kistä pää­tel­len ko­vaa vauh­tia va­rau­dut­tiin.

Mai­nit­se­mi­sen ar­voi­nen on myös il­miömäi­nen näyt­te­lijä­kaar­ti, jo­hon lu­keu­tu­vat mm. Paul Gia­mat­ti, Ron Li­vings­ton, Bil­ly Bob Thorn­ton, Tom Wel­ling, Mar­cia Gay Har­den, Col­lin Hanks, Jac­ki Wea­ver ja Zack Ef­ron. Zap­ru­de­ri­na nähtävä Gia­mat­ti ja Oswal­din äi­tinä nähtävä Jac­ki Wea­ver vas­taa­vat vah­vim­mis­ta hah­mois­ta, mut­ta kaik­ki hah­mot yltävät ve­re­vik­si.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Vin­cent Bug­lio­sen 1632-si­vui­seen kir­jaan "Rec­lai­ming His­to­ry: The As­sas­si­na­tion of Pre­si­dent John F. Ken­ne­dy" (2007), jo­ka pu­reu­tuu syväl­li­ses­ti eri teo­rioi­den ana­lyy­siin. Kir­jas­ta on jul­kais­tu myös sup­peam­pi lai­tos, hil­jat­tain myös tämän elo­ku­van mu­kaan ni­mellä "Park­land". Ni­mi tu­lee tek­si­lai­ses­ta sai­ra­las­ta, jos­sa sekä Ken­ne­dyä että Oswal­dia yri­tet­tiin hoi­taa.

E­lo­ku­va­teat­te­reis­sa hil­jai­se­ti ohi li­pu­nut elo­ku­va on saa­nut vai­su­ja ar­vioi­ta, mut­ta täy­dentävänä his­to­rian­ku­vauk­se­na ja his­to­rial­li­se­na draa­man tämä on rau­taa. Jos elo­ku­van kaik­ki sisältö oli­si tut­kit­tu ja to­dis­tet­tu, oli­si tämä pait­si jän­nittävä ja va­lai­se­va elo­ku­va myös erittäin mer­kittävä do­ku­men­taa­tio­työ. Nyt on tyy­ty­mi­nen elo­ku­vaan, mut­ta se­kin on pal­jon.