Kolmea viisasta miestä ei tällä hetkellä esitetä Keski-Pohjanmaalla.
Kolmea viisasta miestä ei tällä hetkellä esitetä Keski-Pohjanmaalla. Filmi on kuitenkin saanut kolme Jussi-ehdokkuutta. Ei sentään yhtä kutakin pääroolia kohti, vaikka sen miessakki onkin jo palkittu Tallinnassa. Ilmiömäisistä näyttelijöistä vain Kari Heiskanen on ehdolla Jussille. Muut pystit Mika Kaurismäki voi itse saada ohjauksesta ja leikkauksesta.
Poliiseja näytellyt Pertti Sveholm on tarinan poliisi, Matti. Vaimo on venäläinen (Elena Spirina), mutta mies hautoo epäilyksiä tulevan lapsen isyydestä. Ranskassa oikeastikin näyttelijäntöitä tekevä Timo Torikka on Rauno, jonka taiteilijaelämä on katkaissut välit entiseen vaimoon (Riitta Havukainen) ja Tero-poikaan (Tommi Eronen). Kari Heiskasen kultivoituun esitystyyliin sopii valokuvakirjoja julkaisseen Erkin rooli. Hän on nautiskelija, jonka sisäinen eläin on aiheuttanut tuhoa itselle ja oheisvahinkoja muille. Nyt Erkillä on todettu vakava sairaus.
Filmin nimi Kolme viisasta miestä viittaa joulun suureen kertomukseen. Tapahtuma-aika on aatto, jolloin nuoruudenystävät sattumalta kohtaavat toisensa ja pahimmat pelkonsa. Tarina ottaa paljon vapauksia sillä, että joulu on ihmeiden aikaa.
Kaurismäen keskusteluelokuvan budjetti on vain neljännesmiljoona. Käsky-filmin sävykkäästä kameratyöstä Jussi-ehdokkaana oleva Rauno Ronkainen on kuvannut filmin ilmeisesti videolle, niin raa’alta jälki näyttää. Budjetillinen ratkaisu on samalla taiteellinen: kuvat tuovat henkilöt välittömästi ja todistusvoimaisesti katsojan eteen. Teknisesti paljas ilmaisu sopii rouheisiin miesmuotokuviin. ”Pienen yleisön elokuva” — kuten vuoropuhelussa todetaan – etenee dokumentinomaisella suoruudella ja voimalla. Rohkein koukkauksin Kaurismäki uskottelee, että juuri nämä raiteiltaan suistuneet elämät voisivat yhtyä samassa karaokebaarissa jouluyönä.
Tyhmiä miehiä?
Kliseitä pelkäämättä Kaurismäki tarkastelee kriisi-ikäisiään äärimmäisin kärjistyksin. Jokainen aikamiehistä valitsee Aake Kallialan esittämän karaokeisännän jukeboksista juuri oman elämänsä valttikorttiteemaa alleviivaavan biisin. Raunon laulu on Juicen Kaksoiselämää (”kadehdi en niitä, jotka tuomittu on kaksoiselämään”), Matin Kasevan Tyhjää (”sä menit toiseen vuoteeseen”) ja Erkin Juicen Rakkauden haudalla (”Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos”).
Pieni tarina sukeltaa hetkessä huimiin syvyyksiin ja liikkuu korkeuksissa nuorallatanssijan sumeilemattomuudella. Tasapaino horjahtaa vasta siinä vaiheessa, kun suljetun kapakan kolmikkoon liittyvällä naisellakin täytyy kertomuksessa olla seinä vastassa – ja teemana osoittelevasti Yön Joutsenlaulu. Mutta nähkää ja ihmetelkää, miten hienosti Irina Björklund näyttelee ne pitkät tovit, jolloin vuoropuhelussa ei vielä ole mitään järkeä!
Näyttelijät ovat improvisoineet omat repliikkinsä tietämättä rooliensa keskinäisiä suhteita. Se on vangitsevaa ja hurjaa seurattavaa. Heiskanen on virtuoosimainen, mutta Erkin rooli taustaltaan epämääräisin. Pertti Sveholm tekee intensiivisyydessään Matista härkäpäisen puskijan, jolta löytyy taskulämmin sydän. Paras vertaistensa joukossa on Timo Torikan vuoristoratamaisissa tunnemyrskyissä ailahteleva Rauno.
Lopputeksteistä ilmenee, että Kolmen viisaan miehen pontimena ovat amerikkalaisen Cassavetesin ystävyksiä kuvaavat ja improvisoidut keskustelufilmit. Mutta tätä GPS-paikanninta Kaurismäen elokuva ei kaipaa toimiakseen. Se pärjää omillaan, varsinkin kun Rydmanin Niin kaunis on maa soi loppukuvissa ja Kaurismäki piirtää suomalaisen mielenmaiseman jäisiin huuruihin yksinäisten miestensä enkelinkuvat. (HB)