Kesällä 2012 vii­den­kym­pin ra­ja­pyy­kin ta­voit­ta­va Tom Crui­se osoit­taa Mis­sion Im­pos­sib­le – Ghost Pro­to­co­lis­sa ole­van­sa yhä sekä ka­ris­maat­ti­nen su­pertäh­ti että eri­no­mai­nen toi­min­ta­san­ka­ri. Pää­kon­naa myös tei­ni­suo­sik­ki Tay­lor Laut­ne­rin Sie­pa­tus­sa (2011) näy­tel­lyt Mic­hael Nyq­vist ei toi­vot­ta­vas­ti jätä päivä­työtään eri­no­mai­se­na luon­nenäyt­te­lijänä. Kon­na­na hän ei oi­kein va­kuu­ta. To­ki neljän­nen Mis­sion Im­pos­sib­le kä­si­kir­joi­tus­ta voi syyttää, kun su­per­pa­hik­ses­ta on teh­ty näin kes­ki­ver­to skan­di­naa­vi salk­ku­mies. Haus­ka, ir­to­nai­sel­la ryt­millä näyt­te­levä Si­mon Pegg va­ras­taa tie­to­tek­niik­ka­vel­ho­na koh­tauk­set myös kak­kostäh­ti Je­re­my Ren­ne­rin nenän edestä.

Mut­ta us­koi­si­ko Sa­mu­li Edel­man­nin suh­teen juo­ru­toi­mit­ta­jien mai­nos­ma­te­riaa­lis­ta muok­kaa­mia väit­teitä – vai omia sil­miään? Ghost Pro­to­co­lia kat­soes­sa päät­te­li­si, et­tei suo­mi­po­jal­la ole yhtä ai­nut­ta yh­teistä koh­taus­ta Tom Crui­sen kans­sa.

Al­ku­vai­heis­sa Crui­sen esittämä eri­koi­sa­gent­ti Et­han Hunt ajaa ta­kaa elo­ku­van kak­kos­kon­naa Wist­ro­mia (E­del­mann) Du­bain hiek­ka­myrs­kyn kes­kellä juos­ten ja au­ton ka­tol­la. Koh­tauk­siin va­li­tut ka­me­ra­kul­mat ja te­hos­te­myrs­ky var­mis­ta­vat, et­teivät näyt­te­lijät si­joi­tu otok­siin niin, että kum­pi­kin nä­kyi­si selväs­ti missään ku­vas­sa. Ar­ve­len, että su­pertäh­den näy­tel­lessä ka­me­ran edessä, suo­mi­po­jan si­jal­la on stunt­ti. Ja päin­vas­toin.

Ku­via ja vas­ta­ku­via käyttämällä on kat­so­jan hämää­mi­nen help­poa, elo­ku­van pe­rus­kau­raa oi­keas­taan. Kun hiek­kapö­ly peittää Hun­tin­kin vä­lillä nä­ky­vistä, on Wist­ro­min pelkkä vi­lah­ta­mi­nen us­kot­ta­vaa. Mut­ta mik­si ta­kaa-a­jet­ta­va ei kos­kaan kään­ny kat­so­maan vai­noo­jaa? Mik­si em­me näe Crui­sen kas­vo­ja, kun Hunt kur­kot­taa kä­si­var­ten­sa Wist­ro­min oh­jas­ta­man au­ton si­vuik­ku­nas­ta. Edel­man­nin naa­ma on esillä, mut­ta ik­ku­nas­ta vi­lah­taa vain Crui­sen pitkä hius­peh­ko, kun täh­den kas­vot ovat so­pi­vas­ti pi­men­nos­sa.

Mik­si täh­teä ja si­vuo­san esittäjää ei näy­tettäi­si ker­taa­kaan selvässä yh­tei­so­tok­ses­sa, jos he oli­si­vat ol­leet ku­vaus­pai­kal­la sa­maan ai­kaan? Tä­ri­syttävää sa­la­liit­to­teo­riaa uh­maa vain yk­si to­dis­tus­kap­pa­le, se ai­noa mai­nos­til­li, Da­vid Ja­me­sin ot­ta­ma ku­va, jos­sa Crui­se ma­kaa Edel­man­nin oh­jaa­man au­ton ka­tol­la. Pho­tos­hop­paus­ta en us­kal­la edes epäillä. Ken­ties stil­li ku­vat­tiin stu­dios­sa jäl­keenpäin mark­ki­noin­ti­ma­te­riaa­lik­si?

Toi­sen ker­ran Edel­mann ja Crui­se näyttäi­sivät ole­van yh­tei­sessä koh­tauk­ses­sa Wist­ro­min ta­kaa-a­jo­vuo­rol­la. Edel­mann sei­soo kau­ka­na liu­ku­por­tai­den yläpäässä ja Crui­sen ylä­var­ta­lo nä­kyy al­haal­la ku­van etua­lal­la. Puh­das­ta ka­me­ran to­dis­tus­voi­maa — vai­ko sit­ten­kin elo­ku­van di­gi­teh­taan ma­giaa? Ku­vien yh­dis­te­le­mi­nenhän on help­poa, kun Crui­sen jal­ko­ja­kaan ei koh­tauk­ses­sa ole ha­lut­tu näyttää.

Mis­sion Im­pos­sib­le — Ghost Pro­to­col on suur­ten mit­to­jen elo­ku­va 145 mil­joo­nan taa­lan bud­jet­tei­neen. Crui­sen is­tu­mi­nen myös tuot­ta­jan pal­lil­la mer­kit­see ää­rimmäi­sen te­ho­kas­ta ja tar­kas­ti mi­tat­tua tuo­tan­toar­vo­jen an­nos­te­lua. Ai­ka on fil­min­teos­sa ra­haa ja var­sin­kin Crui­sen kal­tai­sen me­gatäh­den ai­ka. Vai­kut­taa siltä, että ykkös­ku­vaus­ryhmä on seu­ran­nut täh­tiä ja kak­ko­nen si­vuo­sien esittä­jiä.

E­del­li­nen on teol­li­sen elo­ku­va­tuo­tan­non ar­kipäivää. Sil­ti moi­nen kik­kai­lu vä­hentää fan­ta­sian­kin us­kot­ta­vuut­ta, kun näyt­te­lijöi­den ai­toa fa­ce-to-fa­ce –­tun­nel­maa ei syn­ny. Toi­sin on pie­nemmän bud­je­tin in­diejän­ni­tyk­sessä, jos­sa kaik­ki jou­du­taan te­kemään olo­suh­tei­den pa­kos­ta luo­mu­na ihan it­se.

Suo­ma­laisnäkö­kul­mas­ta Edel­man­nin rois­ton roo­li – näyt­te­lijä­luet­te­los­sa seit­semän­tenä ni­menä – on sil­ti neljän­nen Mis­sion Im­pos­sib­len kiin­toi­sin an­ti. Las­ku­ta­vas­ta riip­puen neljässä mit­ta­vas­sa koh­tauk­ses­sa esiin­ty­mi­nen on ha­tun­nos­ton ar­vois­ta. Muut ko­ti­maan sta­ram­me­han ovat tähän saak­ka esittä­neet ruu­mis­roo­le­ja CSI Wha­te­ve­ris­sa tai NCIS Mikä­liessä. To­ki Edel­man­nil­la vielä riittää mat­kaa mo­nen muun suo­ma­lai­sen Hol­lywoo­din saa­vu­tuk­siin: Tai­na Elg (Co­le Por­ter –­mu­si­kaa­li Les Girls, 1957, oh­jaus Stan­ley Do­nen), Al­bert Sal­mi (Ka­ra­ma­zo­vin vel­jek­set, 1958, oh­jaus Ric­hard Brooks, Bra­va­dos, 1958, oh­jaus Hen­ry King) tai Tuu­lik­ki ”­Tu­la Par­ma” Paa­na­nen (T­he Leo­pard Man, 1943, oh­jaus Jac­ques Tour­neur).

Suo­ma­lai­sen lisäk­si toi­nen kiin­nos­ta­va uu­tuus­ni­mi Ghost Pro­to­co­lis­sa on oh­jaa­ja Brad Bird. Hän to­teut­ti eräät par­hais­ta 2000-lu­vun Dis­ney/­Pi­xar –a­ni­maa­tios­ta, Rot­ta­touil­len ja Ih­me­per­heen. Sar­ja­me­nes­tys­for­maat­ti ja Crui­sen rau­tai­nen tuot­ta­jankä­si eivät kui­ten­kaan an­na oh­jaa­jal­le täyttä luo­vuu­den va­paut­ta. Agent­ti­ta­ri­na on me­kaa­ni­nen suo­ri­tus ja mel­ko ta­sa­pak­sua toi­min­tajän­ni­tystä. So­pii ker­takäyttö­viih­teek­si ja unoh­tuu teat­te­ris­ta pois­tut­tua.

Poik­keuk­sel­li­sia jak­so­ja neljän­nessä Mis­sio­nis­sa ovat al­ku ja lop­pu. Alun van­ki­la­pa­ko on tai­ta­vaa ac­tio­nia, jo­ka vi­rittää odo­tuk­set liian­kin kor­keal­le. Lo­pun pitkä ty­ven, jos­sa va­koo­ja­san­ka­rit ryhmään­tyvät uu­sia seik­kai­lu­ja var­ten ja jos­sa Et­han Hun­tin vai­mon koh­ta­lo pal­jas­tuu, on kuin toi­ses­ta, tun­nel­mal­li­sem­mas­ta fil­mistä. (HB)