Ro­mant­tis­ta elo­ku­vaa uu­sik­si kir­joit­ta­nut Wong Kar Wai on pääs­syt ase­maan, jos­sa krii­ti­kot ja­ke­le­vat täh­tiä kuin au­to­maa­tis­ta. Ame­rik­ka­lai­ses­sa ympä­ristössä toi­mi­va My Blue­ber­ry Nights ei tun­nu enää toi­mi­van­kaan siinä missä Hong­kon­giin si­joi­te­tut edeltäjänsä.

Mistä on nyt ky­se? Tyttö (No­rah Jo­nes) jä­tetään New Yor­kis­sa, hän saa loh­tua kah­vi­las­sa, pa­ke­nee Memp­hi­siin kah­den työn unoh­duk­seen, seu­raa si­vus­ta etelän in­to­hi­mod­raa­maa (Rac­hel Weisz ja Da­vid St­rat­hairn), ta­paa po­ke­ri­hain (Na­ta­lie Port­man) ja pa­laa kah­vi­la­no­mis­ta­jan (Ju­de Law) luo, jo­ka on pitä­nyt mus­tik­ka­pii­ra­kan läm­pimänä vuo­den ajan. Ky­se on pe­rin ar­kipäiväi­nen. Ih­mi­nen ko­kee, ih­mi­nen muut­tuu ja hän elää sa­maan ai­kaan ny­kyi­sessä ja men­nei­syy­dessä. Oh­jaa­jan pe­rus­tee­ma toi­mii sinänsä, mut­ta ei an­na juu­ri­kaan uut­ta.

Näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set ovat kor­keaa ta­soa kaik­ki tyyn­ni, mut­ta Port­man kär­sii ai­ka kei­no­te­koi­ses­ti kir­joi­te­tus­ta roo­lis­taan isän opet­ta­ma­na kort­ti­hai­na. Tämän­ta­pai­nen roo­li on jo mus­su­tel­len pu­res­kel­tu muis­sa elo­ku­vis­sa.