Michael Ciminon eeppinen länkkäri on iskostunut historiankirjoihin yhtenä kaikkien aikojen suurimmista flopeista, joka ajautui perfektionismin tiellään liki vuoden viivästykseen ja moninkertaiseen budjettiylitykseen.
Michael Ciminon eeppinen länkkäri on iskostunut historiankirjoihin yhtenä kaikkien aikojen suurimmista flopeista, joka ajautui perfektionismin tiellään liki vuoden viivästykseen ja moninkertaiseen budjettiylitykseen. Villit tarinat taistelukentän alle rakennetuista kastelukanavista (jotta nurmikko varmasti näyttäisi vihreältä verta vasten) ja kaupunkilavasteiden purkamisesta tien leventämiseksi muutaman jalan verran seuraavat yhä elokuvaa, mutta nyt uusintakierroksella arviot ovat olleet elokuvalle suosiollisempia kuin aikoinaan.
Kris Kristofferson ja John Hurt ovat Harvardin käyneet ystävykset, jotka nyt huomaavat olevansa eri puolilla siirtolaiskiistaa keskellä Wyomingin avaria mantuja. Ensimmäiseksi mainittu on sheriffi, joka ei katso hyvällä silmällä eurooppalaissiirtolaisten potkimista ja jälkimmäinen viskiin surunsa hukuttava sikariherra, jonka on vaikea irrottaa sympatiansa potkimisen takana olevista suurtilallisista. Asetelman takana on vuoden 1892 huhtikuussa Johnsonin piirikunnassa puhjennut todellinen konflikti, mutta tämän vaiheita seurataan vain viitteellisesti eikä hahmoillakaan vaikuta olevan paljoa tosipohjaa.
Eteerinen ja miltei unisesti etenevä kertomus avautuu vakuuttavan laajalla skoopilla, aivan kuten eeppisiin mittoihin pyrkivän teoksen tuleekin. Lavasteet ja puvut on tehty viimeisen päälle, joukkokohtauksista ei puutu osanottajia ja kaiken aikaa taustalla avautuvat lännen jylhät maisemat. Myös köyhien siirtolaisten elämää luodataan ansiokkaalla tavalla, mutta napakan elokuvan katsomisen sijaan käsittely tuntuu turhan paljon todistusaineiston esittelyltä. Elokuvan alkuperäinen leikkaus oli huhujen mukaan noin 5,5 tuntia pitkä, mistä pituus lyheni järkyttyneen studion vaatimuksesta 3 tuntiin ja 39 minuuttiin ennen ensi-iltaa. Lyhyeksi jääneen teatterikierroksen jälkeen elokuva lyheni vielä ohjaajan omissa käsissä 2,5 tunnin versioksi. Tällä levyllä nähtävä versio on näistä keskimmäinen, eli alkuperäinen teatteriversio.
Elokuva pilaa uskottavuutensa elämästä irtaantuneella otteellaan ja kahdella yksittäisellä kömmähdyksellä. Näistä ensimmäinen tulee aivan alkumetreillä kun Harvardin yliopisto paljastuu heti ensimmäisistä otoksista lähtien Englannissa sijaitsevaksi Oxfordin yliopistoksi. Näiden kahden sekoittaminen toisiinsa kun on yhtä todennäköistä kuin Eiffel-tornin ja Empire State Buildingin. Kaiken lisäksi pitkä alkunäytös lisää vain vähän elokuvan myöhempään kerrontaan, jos sitäkään. Tämä on myönnettävästi pelkkä tyylivirhe, mutta kun sen huomaa, on myöhempiinkin vaiheisiin vaikea suhtautua täysin vakavasti. Toinen kömmähdys on elokuvan koomiseksi menevä loppukohtaus, jossa hurjastuneet siirtolaiset ratsastavat ympyrää pyssymiesten ympärillä kuin jossakin sirkuspelissä, vain odottaen omaa luotiaan.
Kokonaisuutena kyseessä on epätasainen länkkäri. Genren faneille on tarjolla paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää rikkaan draaman muodossa, mutta tunnelma jää vapaastihengittäväksi ja meno lopulta sangen päättömäksi. Yritys on kova, mutta kipinä ei tartu.
Hyvä kuva karsastaa hetkittäin valoa, eikä mustan taso oikein koskaan ole aivan kohdallaan, mutta jälki on kuitenkin miellyttävän jäsentynyttä. Filmirae on voimakasta ja jälki hailakkaa, mutta tyylikästä - Oxford-huijausta lukuun ottamatta. Ääniraita on tarjolla sekä 5.1-kanavauseksi laajennettuna DTSHDMA-raitana että stereomuotoisena LPCM-raitana. Elokuvan ajoittaisesta monikielisyydestä huolimatta mukana ei ole lainkaan tekstityksiä. Mukana on myös DVD-levy, jolta löytyy sivuossassa nähtävän Jeff Bridgesin haastattelu (20 min.), kuvaussuunnittelija Vilmos Zsigmondin haastattelu (18 min.) ja raa'an rehellinen making of -dokumentti (55 min.). Brittipainos. (IJ)