Ei ai­van Spi­nal Tap, mut­ta 1970-lu­vun roc­kin ystäväl­le neljän täh­den elo­ku­va. Muil­le kat­so­jil­le tämä ei niin pal­jon an­na, jos in­si­de-vit­sit vi­heltävät ohit­se.

S­till Cra­zy ker­too St­ran­ge Fruit -yh­tyeestä, jo­ka oli suo­sit­tu jos­kus 1970-lu­vul­la. Yh­tye te­kee co­me­bac­kin.

Hyvää pas­tis­si­mu­siik­kia, jos­ta vas­taa­vat mm. Fo­reig­ne­rin Mick Jo­nes ja ELO:n Jeff Lyn­ne. Bän­di kuu­los­taa ai­van Bad Com­pa­nyl­ta, jon­ka ai­koi­naan to­sielämässä pe­rus­ti­vat Mott the Hoop­len ki­ta­ris­ti Mick Ralphs ja Freen so­lis­ti Paul Rod­gers. Sisältää viit­tauk­sia myös Pe­ter Gree­nin traa­gi­seen koh­ta­loon.

Tästä nä­kee, että jos ei hy­vin me­ne suo­ma­lai­sel­la rock­muu­si­kol­la, niin ei se ole herk­kua bri­teilläkään. Mai­niot brit­ti/ii­ri-näyt­te­lijät: Jim­my Nail (K­ro­ko­tii­li­kengät), Step­hen Rea (T­he Crying Ga­me) ja Ti­mot­hy Spall (Auf Wie­der­se­hen, Pet). Quad­rop­he­nian Phil Da­niels vi­lah­taa elo­ku­van alus­sa. Nail näyttää ai­van The Whon John En­tw­hist­leltä. Gib­son on teh­nyt mui­ta­kin mu­siik­kiai­hei­sia elo­ku­via, mm. Ti­na Tur­ne­ris­ta.