Sa­mu­rai-kult­tuu­ria ja noi­tuut­ta omin­ta­kei­ses­ti yh­teen pu­no­va toi­min­tae­lo­ku­va ker­too mie­li­ku­vi­tus­ta hi­ve­levän ta­ri­nan feo­daa­li­sen Ja­pa­nin val­ta­pe­listä. Yli­luon­nol­li­set voi­mat ja Ga­me of Th­ro­nes -mag­ni­tu­din shak­ki lyövät viih­dyttäväs­ti kättä kun vää­rinkäytök­set kas­va­vat no­peas­ti sel­lai­siin mit­toi­hin, että kos­to on ai­noa mah­dol­li­suus. Ta­pah­tu­mien imuun jou­tuu myös hyl­kiönä pi­det­ty puo­li­ve­ri­nen (Kea­nu Ree­ves), jos­ta pää­lael­leen kaa­de­tul­la pe­li­lau­dal­la tu­lee en­tistä tär­keäm­pi pe­lu­ri.

Pe­rin­teikkäistä sa­tu­jen ai­nek­sis­ta taot­tu ta­ri­na avau­tuu su­la­vas­ti ja pu­nai­sen lan­gan ympä­ril­le ku­dot­tu kult­tuu­ri­se­pi­te ja miljöö ovat jän­nittä­viä. Miek­ka ja mys­tiik­ka -sar­jan seik­kai­lu­na tämä toi­mii oi­kein nau­tin­nol­li­ses­ti vaik­ka ko­ko­nai­suus li­puu­kin lo­pul­ta muu­ta­man pe­nin­kul­man ohi va­ka­vas­tio­tet­ta­vas­ta elo­ku­vas­ta. Yllättäen myös Kea­nu Ree­ve­sin funk­tio­naa­li­sen kolk­ko suo­ri­tus rek­ry­toi­tu­na sa­mu­rai­na kal­pe­nee suh­tees­sa Tom Crui­sen vas­taa­vaan roo­liin elo­ku­vas­sa Vii­mei­nen sa­mu­rai. Pie­nistä puut­teis­taan huo­li­mat­ta elo­ku­va tar­joaa kui­ten­kin hyvää A-luo­kan toi­min­ta­sa­tua lauan­tai-il­lan ra­tok­si.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu kuu­lui­saan ja­pa­ni­lai­seen ta­ruun 47 sa­mu­rais­ta, jot­ka Sho­gu­nin kiel­los­ta huo­li­mat­ta päät­tivät kos­taa isäntänsä kuo­le­man — tietäen, että on­nis­tu­nut­kin yri­tys päät­tyy heidän omaan kuo­le­maan­sa. Us­kol­li­suu­den ylis­tys­ta­ri­na­na ra­kas­tet­tu ker­to­mus saa tässä Hol­lywoo­din pa­ten­toi­dun fan­ta­sias­pek­taak­ke­li-kä­sit­te­lyn, jo­ka muut­taa tun­net­tua ta­ri­naa muu­toin­kin kuin tuo­mal­la mu­kaan yli­luon­nol­li­sia ele­ment­tejä. Hur­ja ta­ri­na ei pää­se tässä oi­keuk­siin­sa, eikä dra­maat­ti­set koh­tauk­set­kaan is­ke rea­lis­mil­laan, mut­ta sa­tu­seik­kai­lu­na an­ti on viih­dyttävää. Lip­pu­luu­kul­la tämä jäi ymmär­rettäväs­ti pet­ty­myk­sek­si.