Kasvot ovat aiheena elokuvassa Vanilla Sky.
Kasvot ovat aiheena elokuvassa Vanilla Sky. Almodovarin ohjauksessa Kaikki äidistäni ihastuttanut Penélope Cruz on mielenkiintoisin kasvo koko filmissä. Hänessä on yhtä aikaa espanjalaista intohimoa ja ranskalaista, kevyttä aistillisuutta. Vanilla Skyssa Tom Cruisen nykyistä vaimoa rinnastetaan jopa Jeanne Moreau’hon, mutta Cruzin kohdalla intoilu sallittakoon.
Kubrickin Eyes Wide Shut jätti jälkensä Cruiseen. Vanilla Sky jatkaa tähden naamioleikkejä unenomaisessa maailmassa. Uutuudessa Cruise tekee Jerry Maguiren jälkeen taas yhteistyötä ohjaaja Cameron Crowen kanssa. Vanilla Sky ei ehkä ole Crowen paras filmi, mutta mielenkiintoisin se on. Yltiöpäinen fantasia kiihottaa näkemään espanjalaisen alkuperäisversion.
Cruise innostui Alejandro Amenábarin elokuvasta Abre los ojos (Avaa silmät) vuodelta 1997. Vanilla Sky kertoo kustannusyhtiön perijäksi jo poikasena tulleesta Davidista, joka elää rahakasta unelmaelämää arjesta irtautuneena. Parhaan ystävän mukaan elämässä pitää olla sekä suolaista että makeaa, mutta David elää ”vaniljataivaassa” kaiken aikaa. Kaveri valittaa, ettei Davidin tarvitse koskaan lähteä juhlista yksin kotiin.
Julkkiksen imago-ongelmat
Nuori perijä elää kahden naisen välissä, toinen on Cameron Diazin esittämä laulaja Julia ja toinen Sofia, Penélope Cruz. Huolimattomuuttaan David pettää molempia, ja se sinetöi hänen kohtalonsa. Sofian kohdalla mies syyllistyy Eyes Wide Shutin tavoin vain ajatusrikokseen, mutta Julia sanoo miehen ruumiinkin valehdelleen. – Keho antaa lupauksia, ja se tarkoittaa jotain, tyttö itkee.
Vanilla Sky muistuttaa tunnelmiltaan M. Night Shamalyanin filmejä Kuudes aisti ja Särkymätön. Välillä se kääntyy polanskimaiseksi painajaiseksi. Mutta Vanilla Sky on myös muodonmuutos- ja hirviötarina. Tom Cruise saa liikkua kuin Elefanttimies, kärsiä kuin moderni Frankenstein ja herättää kauhua kuin Jekyll ja Hyde.
Kummajaisten esittäminen on tähtinäyttelijöiden tapa loistaa, mutta Cruisen esityksessä on yritystä ja Cameron Crowella vilpitön ohjaajanote. Tunteellisen lakipisteensä Vanilla Sky tavoittaa kohtauksessa, jossa hyljeksitty David romahtaa katuun tajutessaan, että hänen tyttönsä ja paras kaverinsa ovat järjestäneet treffit, eikä häntä ole kutsuttu. Saattaa Vanilla Sky olla myös turhamaisuusprojekti, tähden tapa puida imagoaan. Cruisen kasvot ovat yhdet maailman tunnetuimmat, mikä voi olla ongelma. Davidia puhutellaan usein pelkäksi Naamaksi. Filmissä nähdään jopa pilapiirros tavaramerkiksi muodostuneesta leveästä, koko hammaskaluston paljastavasta virnistyksestä.
Tomppakin harmaantuu
Cruise piiloutuu pitkiksi ajoiksi maskin taa. Kasvot näkyvät myös tunnistamattomiksi ruhjoutuneina. Entäpä jos meillä ei olisikaan Tom Cruisea ihailtavanamme, elokuva kysyy säälinsekaisesti. Tähden julkista kuvaa sivutaan monesti, jopa nelikymppisen ikääntymistä. Harmaita nypitään jo hiuksista, mutta seksi Davidilla sentään sujuu vaikka neljästi yössä.
Cameron Crowe on kiltin ja makeilevan ohjaajan maineessa. Nyt tummanpuhuva tarinakin pysyy hyppysissä. Vaihtuvilla identiteeteillä ja uuden elämän mahdollisuuksilla leikittelevä elokuva vaatii silti liikaa. Erityisesti alkupuoli laahaa ja Cameron Diazin hahmo olisi kaivannut toisenlaista ohjausta. Englantilaisten Tilda Swintonin ja Timothy Spallin sivuroolit melkein peittyvät Cruiselle sallittuihin sooloiluihin. Kurt Russell on kuitenkin paikallaan psykiatrina.
Crowen filmeissä musiikki on tärkeää. Jeff Buckleyn Last Goodbye, Peter Gabrielin Solsbury Hill ja Beach Boysin Good Vibrations soivat komeasti. Entinen musiikkikriitikko on elokuvantekijänä fani, joka kaivertaa ihanteittensa merkit filmeihin kuin koulupoika pulpettiin. (HB)