Sovinistinen päähenkilö pettää vaimoaan toimistotytön kanssa.
Sovinistinen päähenkilö pettää vaimoaan toimistotytön (Kristiina Halkola) kanssa. Korkealle koulutettu kotiäiti (mainio Liisamaija Laaksonen) tuntee itsensä kuivalihaksi, ja halajaa muutosta.
Vaikka kyse on ajankuvasta, kaikki on oikeastaan normaalille keskiluokan elämälle vierasta, osin yhä: Mummin samppanja, Corvette, ilmainen viina. Vain Thaimaan matka kuuluu normaaliin.
Vaikka Jörn Donner ei ollut mikään ammattinäyttelijä, hän miltei pesee koko muun ammattikunnan myyntijohtaja Juha Holmin kyynisessä roolissaan. Miehen marlowemainen puhetyyli ja kehon kieli (katso, kuinka hän pitää takkia puoliksi harteillaan) ovat ihan jörndonneria, ja läsnäolon tiheys tuntuu äärimmillään.
Mustaa valkoisella sisältää Donnerin elokuvien tapaan hauskoja anekdootteja. Kristiina Hautala laulaa ”’Älä tallaa nurmikoita”. Sulevi Peltola vilahtaa nuorena panomiehenä. Myöhemmin demareiden viestintästrategina tunnettu Tuomas Harpf polttaa pikkupojan innolla tupakkaa. Ohjaaja Raiku Kempin poikana tämä suorastaan eli ja nukkui studiossa, jonka nurkasta hänet kaiketi pantiin mielenkiintoiseen sivuosaan.
Ohjaajalle tyypilliseen tapaan elokuvan nimi perustuu pikkunäppärään ajatusleikkiin, sillä elokuvan värikuvaus oli aikansa tapaus. DVD tosin toistaa ei-anamorfisen kuvan runsaalla aliasing-vipinällä ja –vapinalla. Värit ovat laimeat, ja kuva rakeutuu puuroksi turhan usein. Ääniraita on selkeä eikä aivan yhtä karkea kuin usein tämän ajan suomalaiselokuvissa. Ei ekstroja. (PS)