Yltiösentimentaalisen sairaaladraaman fanikunnalla saattaa tahdistin jättää välistä iskun jos toisenkin.
Yltiösentimentaalisen sairaaladraaman fanikunnalla saattaa tahdistin jättää välistä iskun jos toisenkin. Nimittäin sen verran korkealentoisia juonenkäänteitä tarjoilee Syke-elokuva: Hätätila. Kyberterroristiseksi trilleriksi kasvava kyhäelmä on todellinen käsikirjoittelun ja ohjailun esimerkkitapaus. Kaikenlainen luontevuus on tiessään.
Iiris (Iina Kuustonen) etsii uutta rakkautta. Shottilasin ääreltä tarjoutuu potentiaalinen isäpuoliehdokas (Riku Nieminen). Lupaavaa, sangen lupaavaa. Varsin pian kerronnallinen painopiste siirtyykin leikkaussalin puolelle. Rakkaus saa hetkisen odottaa tietoturva-asioiden järkkyessä.
Rytmi on kateissa, dialogin väkinäisyyttä korostaen. Lajityyppien kanssa leikittely pitäisi jättää uralla tuonnemmaksi. Kompetenssi ei riitä edes yhden tyylilajin hallintaan. Mosaiikkia kasatessa, olisi pienin parantavin siirroin saattanut syntyä kelpo jännäri. Kohdeyleisöä on vaikea tavoittaa, kun tekijöilläkään ei tunnu olevan selvyyttä siitä, mitä syntymän pitäisi.
Potilasasiakirjojen levitessä TOR-verkoissa sekä armomurhakeskustelun syvetessä, sairaalajännäreille on oleva paikkansa tässäkin ajassa. Teemojen pintaraapaisusta annettakoon pieni suusanallinen kunniamaininta. (VA)