Marvel- ja DC-sarjakuvien kulta-aika meni 1960- ja 1970-luvuilla suomalaisilta liki sivusuun kovaselkäisestä Hämmästyttävä hämähäkki-lehdestä huolimatta.
Marvel- ja DC-sarjakuvien kulta-aika meni 1960- ja 1970-luvuilla suomalaisilta liki sivusuun kovaselkäisestä Hämmästyttävä hämähäkki-lehdestä huolimatta. Samaan aikaan kaikki amerikkalaisnuoret ahmivat ihmeellisiä seikkailuja. Nyt he hamstraavat niitä kalliina juhlapainoksina, kovissa kansissa tietysti.
Stan Leen ideoimat sarjakuvahahmot ovat tulleet tutuiksi lähinnä elokuvina viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yllättäen genreä on toteutettu suhteellisen hyvällä maulla ainakin X-Men –elokuvista lähtien.
Ihmeneloset on Marvelin perusklassikkoja, jossa viiden tiedemiehen DNA:t saavat avaruuspurskauksessa latauksen, joka johtaa erilaisiin taitoihin (tuli-, kivi-, teräs-, kumimiehet ja näkymätön nainen).
Tarina lopahtaa oikeastaan vasta viimeisen vartin aikana. Yhtälö on liki mahdoton: tehosteita ei voi ylittää loputtamattomiin.
Tunnelma tuntuu kuitenkin oikealta. Huumori miellyttää ja Stan Leen kirjoittajatiimille ominainen aikuinen dialogi kuulostaa luontevalta. Tämä ei ole spoileri: Jessica Alba riisuutuu ilkosilleen ja Stan Lee cameoi postipoikana.
Kohina on paikoitellen havaittavaa, mutta onneksi kuva on muutoin kristallin kirkas ja elävän yksityiskohtainen. Väritoiston osalta jälki on puhdasta ja vaikuttavan hollywoodmaisesti sävytettyä. DTS-HD ääniraita on yhtälailla omiaan efektispektaakkeeliin: dialogiltaan välitön, musiikiltaan mahtipontinen ja tehosteiltaan niin tilaa kuin taajuuksiakin luotaava. Audiovisuaalista herkkuahan tämä on. Ekstroissa näyttelijöiden puhelias ja verrattain informatiivinen kommenttiraita. (PS/IJ)