Kieh­to­van ir­taan­tu­nees­ti, mil­tei aka­tee­mi­ses­ti, ih­mis­suh­tei­siin suh­tau­tu­va brit­tie­lo­ku­va tuo­ma­ris­ta (Em­ma Thomp­son) ja tämän mie­hestä (S­tan­ley Tuc­ci), jot­ka te­kevät hil­jais­ta ti­liä elämästä 20 avio­liit­to­vuo­den jäl­keen. Mik­ros­koo­pin al­le ei kui­ten­kaan pää­dy avio­liit­to vaan elämä.

Teräväs­ti kynäil­ty ja si­vu­kier­teellä ker­rot­tu ta­ri­na ti­paut­taa leuan ker­ran jos toi­sen­kin, ai­na muu­ta­man ta­va­no­mai­sen mut­kan oi­koen ja lop­pu­tu­los­ta ikään kuin tark­kaa­vai­ses­ti syynä­ten. To­dis­tu­sai­neis­ton tar­kas­te­lul­ta aluk­si mais­tu­va ker­ron­ta on lo­pul­ta kiin­nos­tu­nut pe­rik­si an­ta­mat­to­mal­la tah­dil­la tar­joil­luis­ta skan­daa­li­no­mai­sis­ta ti­lan­teis­ta, joi­den tun­ne­kuo­hu pa­tou­tuu lop­pua koh­den. Kir­peä lop­pu py­syy on­nek­si se­kin us­kol­li­se­na it­sel­leen il­man hol­lywoo­din yli­lyön­tejä.

Fi­lo­so­fi­nen draa­ma, psy­ko­lo­gi­nen jännä­ri ja saip­pua­mai­nen pan­nu­kak­ku — kaik­ki nämä luon­neh­din­nat so­pi­vat elo­ku­vaan. Omin­ta­kei­nen kei­tos ve­toaa röyh­keän oma­peräi­sellä ot­teel­la ja näennäi­sen kylmällä ana­lyyt­ti­syy­dellä, mut­ta pitää pos­ket­to­man po­pu­laa­rijännä­rin pai­koin vain ohuen pin­ta­ker­rok­sen al­la. Kei­tos on tuo­re, mut­ta vas­tauk­set kat­so­jan kor­vien vä­lissä.