Korkean konseptin jännäri naisesta, joka palaa Mauritiukselle ystävättären häihin, mutta päätyy opettelemaan lentämistä pakon edessä vanhan suolansa kanssa.
Korkean konseptin jännäri naisesta, joka palaa Mauritiukselle ystävättären häihin, mutta päätyy opettelemaan lentämistä pakon edessä vanhan suolansa kanssa. Audiovisuaalisesti nätti ja näyttelijäsuorituksiltaan passeli pikkuelokuva näyttää ja kuulostaa kokoluokkaansa isommalta. Ruotsalaiseksi elokuvaksi tätä ei myöskään arvaisi.
Ikkunoiden toisella puolella riehuva myrsky, ja myöhemmin paahtava aurinko, peittävät hyvin elokuvan luonteen pienimuotoisena laatikkojännärinä, ja vaikka haasteet ovat ennalta-arvattavia on ote hyvä. Haasteita kyllä riittää: pilootti kuolee, autopilootti kuolee, GPS katoaa, radio pätkii, myrsky iskee kohdalle, happi uhkaa loppua, bensatankki vuotaa ja tusinan verran muita vastoinkäymisiä iskee tuulilasiin. Järki lentää sekin tuulen mukana johonkin, mikä vain tekee tästä entistä herkullisemman episodin. Tämä olisi hyvä valinta leffailtaan parin oluen kaveriksi.
Tästä juontuu mieleen amerikkalaisen lentoemännän kuulutus sisämaan lennolla siitä kuinka tupakointi lennolla on sallittua koneen siivellä, missä näytetään myös elokuvaa ”Tuulen viemää”. Yhtä luontevasti liikutaan koneen siivellä myös tässä.
Pääosan Allison Williams ja Channing Tatumin veljeltä näyttävä Alexander Dreymon vetävät tarinaa funktionaalisen tehokkaasti ja miltei sympaattisesti. Parivaljakko selviää uskomattomista tilanteistaan ja logiikkaa uhmaavasta dialogistaan ihailtavan vakavailmeisesti. Kalastusveneen ohi tippuvat matkalaukut ovat tässä piste iin päälle.
Komea kuva ottaa Lontoon kolkon harmauden kontrastiksi ja keskittyy kuvaamaan Mauritiuksen lämpimiä aaltoja, hehkeän rappiollisia rantabaareja ja rommin uuttamia ihmissuhteita. Näin ennen kuin on aika sulloutua potkurikoneeseen, minkä jälkeen tunnelma on kiivaampi. Jälki on kauttaaltaan nättiä ja värikylläistä, vakaata ja miellyttävän erottelevaa. Puitteiltaan elokuva onkin ilmeikäs ja kaukana klaustrofobisesta pikkulaatikosta.
Lupsakka ääniraita kuulostaa näyttelijäsuorituksia myöten pari pykälää budjettiluokkaansa paremmalta. Ääniraita pelaa sekä alun rauhallisissa tunnelmissa että niitä seuraavassa selviytymistaistossa. Myös musiikkiraita onnistuu välttämään kliseisimmät karikot.