Yhdysvaltalainen tuotantokoneisto on vuosien saatossa näivettänyt Poika ja hänen koiransa –lajityypin.
Yhdysvaltalainen tuotantokoneisto on vuosien saatossa näivettänyt Poika ja hänen koiransa –lajityypin. Luu on kaluttu liian monta kertaa. Tämän takia ei kuitenkaan kannata jättää ranskalais-belgialaista Viliä & Billiä väliin. Ei ainakaan silloin, jos perheessä on koira.
Ranskan kielialueen sarjakuvien 1970-luvun alun invaasion aikaan lapsuuttaan Suomessa eläneille elokuvan perhe on toki tuttu. Näille Ruutu ja Non Stop –lehdet lukeneille elokuva herättää kaksijakoisia odotuksia.
Roban yhden sivun sarjakuvat (Boule et Bill) olivat jo Spiroussa hyvin suosittuja. Myös meillä niiden suosio oli korkea heidän parissa, jotka näitä kohtuullisen pienilevikkisiä diggarilehtiä lukivat. Toki oli selvää, että Roba matki Tenavia ja jopa Ville Vallatonta, mutta työn sympaattisuus hälvensi lukijan tietoisuutta tältä osin.
Alkuperäinen sarjakuva kuvasi tyypillistä, modernia belgialaisperhettä. Juuri kouluikään ehtinyt poika sai seurakseen cockerspanielin ja kilpikonnan. Isä on kiltti ja hieman hölmö, eikä oikein aina jaksa suhtautua huumorilla muun perheen asettamiin haasteisiin. Kuulostanee tutulta suomalaisenkin perheenisän korvissa.
Elokuva siirtää sarjakuvan maailman jopa poikkeuksellisen hyvin toiseen lajityyppiin. Tämä ei ole helpoimpia siirtymiä, mikä hyvin tiedetään muun muassa Asterixista ja Tex Willeristä puhumattakaan. Lajityypissään ja sarjakuvan elokuvaversiona tämä ansaitsee neljä tähteä, vaikka puhtaana elokuvanautintona hieman vähäisemmälle yltää. Lisäksi tämä höräyttää mukavan rytmikkäästi.
Levyn heikkous on se, että se sisältää vain sinänsä laadukkaan suomidubbauksen. Ranskaksi tämä olisi luonut oikeaa tunnelmaa, jonka osaltaan takaa se, että tapahtumat on sijoitettu itse sarjakuvan kulta-aikaan vuoteen 1976. Silloinhan tämä pyöri Non Stopinkin sivuilla.
Sarjakuvaan ei ole haluttu viitata alkutekstien visuaalisuudessa, mitä voi ihmetellä. Syynä saattavat käyttöoikeuksia koskevat sopimukset. Roba sentään saa krediitit.
Keskitason kuva kärsii jonkin verran aliasing-ongelmasta, mutta häiritsevää se on oikeastaan vain rättisitikan säleiköissä. Ääniraita soi dubbauksen ehdoilla hieman keinotekoisesti. Ei ekstroja. (PS)