Brittiohjaaja John Boormanin viimeisin elokuva Tiger’s Tail sai ensi-iltansa Englannissa vuonna 2007, viime vuonna Yhdysvalloissa, ja on nyt tullut Suomeen vain dvd-levitykseen.
Brittiohjaaja John Boormanin viimeisin elokuva Tiger’s Tail sai ensi-iltansa Englannissa vuonna 2007, viime vuonna Yhdysvalloissa, ja on nyt tullut Suomeen vain dvd-levitykseen. Elokuvien Tappajan jäljet ja Syvä joki maineikas tekijä ei uudemmilla töillään ole päässyt ennätysten kirjaan, mutta pienempiäkin filmejä tarvitaan.
Nykyisin 76-vuotias veteraani suunnittelee ensi vuodeksi uutta elokuvaa. Sitä odotellessa kannattaa katsoa verrattoman kiintoisa ja viihdyttävä Tiger’s Tail, jota voi suositella niin kaksoisolentotarinoista kiinnostuneille kuin kaikille irlantilaisen elokuvan ja erityisesti näyttelijä Brendan Gleesonin (Kukkoilijat, 28 päivää myöhemmin, Harry Potterin ”Villisilmä” Vauhkomieli) ihailijoille.
Gleeson näyttelee viisikymppistä bisnesmiestä, jota keski-iän ja liiketoiminnan kriiseissä ahdistelee myös elämään yllättäen ilmestyvä kaksoisolento. Näkeekö Liam näkyjä vai onko äiti jättänyt kertomatta jotain?
Boorman käyttää hienosti liikenneruuhkia ja väkijoukkoja Liamin hektisen elämäntilanteen kuvastajina. Avartava on etenkin kaksoisolennon seuraaminen öiselle kaupunkikierrokselle, jolle mukaan änkeää myös Liamin teinipoika Connor (näyttelijän oma 18-vuotias jälkikasvu Briain Gleeson). Boorman osaa tehdä tarkkoja huomioita myös perhesuhteista ja arkielämästä. Isän ja pojan näytteleminen samassa filmissä on kiinnostava piirre ja muistuttaa ajasta, jolloin ohjaaja sijoitti elokuviensa rooleihin oman lapsensa Charley Boormanin (Smaragdimetsä, Excalibur, Odotuksia).
Liamin vaimoa näyttele Kim Cattrall, joka pääsee valitsemaankin kaksoisolentojen välillä, kun viimein alkaa uskoa, että miehen hallusinaatioissa voi olla perää. Sex and the Cityn tähti Kim Cattrall osoittaa pätevyytensä muunkinlaisissa rooleissa.
Boormanin oma käsikirjoitus repii paljon irti Liamin yrityksestä ja bisneksen likaisesta pelistä, pankin vaihtuvasta rahoitusinnosta, rakennusalan kilpailusta ja tonttikeinottelusta.
Lindsay Andersonin filmien tapaista satiirin maustetta filmiin hiipii, kun Liamia epäillään hulluksi. Silloin Boorman saa tilaisuuden piikitellä Irlannin sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Kun Irlannin taloudellinen tila tälläkin hetkellä on hurlumhei, tuntuu vuoden 2006 irvintä potilaiden kadulle ajamisesta rahoituksen puutteessa hyvinkin enteelliseltä.
Vahvaotteisissa alkuvaiheissaan Tiger’s Tail – joka nimi tulee irlantilaissanonnasta, jonka mukaan pitää tarttua tiukasti tiikerin häntään tai muuten se kääntyy ja raatelee – voisi olla aivan viiden tähden filmi, varsinkin nautittavan ja taidokkaan Gleesonin iskiessä täysin rinnoin suureen rooliinsa/rooleihinsa. Valitettavasti keskivaiheilla tarina laantuu vain viihdyttäväksi, kun suuri teema ohenee patenttiratkaisuihin.
Silti tarinan keksintä on oivallista aivan loppukäänteisiinsä asti ja Tiger’s Tail puolustaa kunnialla paikkaansa mestariohjaajan ansiolistalla 76-vuotiaan veteraanin myöhäistyönä. (HB)