Vapaamielisessä Pohjolassa on nuorilla ollut helpompaa jo vuosikymmeniä siinä missä amerikkalaisnuoriso on joutunut ottamaan seksuaalivalistuksensa 1950-luvun opetusfilmeistä tai nuhruisista pornoelokuvista.
Vapaamielisessä Pohjolassa on nuorilla ollut helpompaa jo vuosikymmeniä siinä missä amerikkalaisnuoriso on joutunut ottamaan seksuaalivalistuksensa 1950-luvun opetusfilmeistä tai nuhruisista pornoelokuvista. Katolisessa Euroopassa taas isotveljet ja jopa isät veivät pojat bordelliin. Mutta Jenkeissä seksuaalisuus on ollut suuri tuntematon.
Eroottisviritteinen nynnynuoriso-lajityyppi alkoi Tom Cruisen tähdittämällä Risky Business-elokuvalla ja iski valtavirtaan viimeistään American Pie –sarjalla.
Näitä on siis niin kutsutusti nähty. Odotukset eivät siten ole korkealla Unelmien naapuria katsoessa, kun entinen pornotähti muuttaa lahjakkaan high school –lupauksen naapuriin.
Sympaattiset henkilöt ja mukavasti rakennettu juoni kuitenkin auttavat. Lajityyppinsä edustajista Unelmien naapuri pystyy kaikkein selvimmin aukaisemaan pornon tyhjänpäiväisyyden oikeiden tunteiden rinnalla. Banaalia ehkä, mutta silti niin totta.
Keskitason kuva ja ääni. Soundtrack luo tuokiokuvia hyvin valitulla musiikilla (The Who, James Gang, Marvin Gaye) . Ekstroissa ohjaajan kommentiraita, päänäyttelijöiden kaksi kohtauskohtaista kommenttiraitaa, 18 min. dokumentit, 3 min. epäonnistuneita otoksia, 11 min. poistettuja ja vaihtoehtoisia kohtauksia, 10 min. 1950-luvun seksivalistusfilmi sekä traileri. Takakansi vähentää elokuvan kestosta 10 minuuttia. Tämä johtunee teatteriversion ja sensuroimattoman laitoksen erosta. Tämä on jälkimmäinen, mikä tarkoittaa muutamaa nänninipukkaa. (PS)