Hätkähdyttävä elokuva lakimiehistä, jotka ryhtyvät määrittämään WTC-iskujen uhreille rahallista arvoa korvausten maksamiseksi.
Hätkähdyttävä elokuva lakimiehistä, jotka ryhtyvät määrittämään WTC-iskujen uhreille rahallista arvoa korvausten maksamiseksi. Micheal Keaton tasapainoilee kiehtovasti kylmän numeromiehen ja sympatiasta elävän byrokraatin välillä. Sosiaalisesti kömpelö mies tekee parhaansa tuodakseen omaisille helpotusta ja pelastaakseen omasta näkökulmastaan kansakunnan talouden, mutta kolkko kuori uhkaa hankaloittaa ristiretkeä.
Draaman veto ripustautuu ajatukseen kaiken arvottamisesta, mikä on vaikea pilleri nieltäväksi vaikka asiaa ajattelisi omaisten taloudellisen selviytymisen kautta. Litigaatio ei tuo ketään takaisin. Dollarit eivät tuo ketään takaisin. Ja silti juuri tästä on elokuvassa — joko nimellisesti tai hyvin konkreettisesti — kyse. Hyvin amerikkalaiselta tuntuva tutkielma on kuitenkin ajatuksia herättävä.
Kenneth Feinbergin (Keaton) tositarinaan pohjaava elokuva pysyy ilmeisen uskollisena tositapahtumille. Vastenmielisestä alkuasetelmasta löytyy ajatuksia herättävä yhtälö ja kiehtova piruetti, jonka myötä Charles Wolfin roolissa nähtävä Stanley Tucci on tarinan sydän ja Keaton sen kylmä harkitseva puoli, mutta lopulta näiden liitto on kokonaisuuden valloittavin tekijä.
Asiallinen kuva on vakaa ja formaatin puitteissa jäsentynyt. Väritoisto jää kelmeäksi, mutta on kaikessa kalseudessaan uskottava.
Kiitettävän luonnollinen ääniraita toistaa dialogin läsnäolevasti ja musiikin miellyttävän puhtaasti.