O­min­ta­kei­nen elo­ku­va heittäy­tyy int­ros­pek­tion kaut­ta kai­ken pin­ta­lii­don, ra­ha­rik­kau­den ja so­me-vai­kut­ta­mi­sen hat­ta­ran ha­pet­ta­mi­seen. Val­loit­ta­van vas­ta­kar­vai­ses­ti ja my­kistävällä po­ke­ril­la kaik­keen jär­jettö­myy­teen suh­tau­tu­va elo­ku­va on niin val­mis ot­ta­maan vas­taan kai­ken elämässä, että ri­vien vä­listä ei voi ol­la löy­tymättä jo­kin pa­la siitä ai­doim­mas­ta elämästä.

Ta­pah­tu­mien kes­ki­pis­teessä on mal­li­pa­ris­kun­ta, jol­le sat­tuu ja ta­pah­tuu. Muo­ti­maail­man ont­to pat­sas­te­lu on tässä help­po maa­li, mut­ta vas­ta al­ku­soit­toa sitä seu­raa­val­le neu­ro­ni­ty­ki­tyk­sel­le. Kaik­ki hui­pen­tuu niin kir­peään Sel­viy­tyjät-kom­men­taa­riin, että ta­ri­nan kaik­kien mer­ki­tys­ten et­si­mi­sen kans­sa on aut­ta­mat­ta he­li­semässä. Kan­si­ku­vas­sa­kin näh­dyt ok­sen­nus­bi­leet ovat tämän rävä­kin, mut­ta ei to­del­la­kaan ai­noa repäi­sy. Omal­la ta­val­laan elo­ku­van sa­no­man hui­pen­tu­ma tun­tuu ole­van Goog­len avus­tuk­sel­la käytävä mie­te­lau­sei­den kak­sin­tais­te­lu, jo­ka on ää­rimmäi­nen il­men­tymä eso­tee­ri­sen kii­vaas­ta väit­te­lystä, missä muo­to kor­vaa päätä­pah­kaa kai­ken subs­tans­sin.

Can­ne­sis­sa Pal­me d'Or -pal­kit­tu elo­ku­va on vir­kistävä, täy­teen la­dat­tu ja po­ke­ril­la kyl­ki­lui­ta ru­sen­ta­va ta­paus. Hur­jal­la tah­dil­la to­dis­tu­sai­neis­ton­sa esit­te­levä mus­ta ko­me­dia on aja­tuk­sia herättävä ja niitä ar­mot­ta eu­ta­ni­soi­va ko­ke­mus, jon­ka jäl­keen voi ku­vi­tel­la oi­val­ta­neen­sa taas jo­ta­kin elämästä. Se mikä tämä jo­kin oli ei ole tur­han al­le­vii­vat­tu, mut­ta ko­ke­mus on epäi­lemättä syö­py­nyt neu­ro­ver­kol­le.