John Grishamin esikoisromaanin väkevä filmatisointi seuraa kattilan kiehumista Yhdysvaltojen Etelässä, missä 10-vuotiaan mustan pikkutytön kova kohtalo kaataa bensaa pinnan alla kytevän rotuvihan päälle.
John Grishamin esikoisromaanin väkevä filmatisointi seuraa kattilan kiehumista Yhdysvaltojen Etelässä, missä 10-vuotiaan mustan pikkutytön kova kohtalo kaataa bensaa pinnan alla kytevän rotuvihan päälle.
Pitkä, mutta komean napakasti näytelty tarina koettelee oman käden oikeutta rakastavan isän ja yhtälailla hirmutekoihin taipuvan valkoisen roskaväen kautta. Vaakakuppia asetellaan oikeudessa, missä perheen isän (Samuel L. Jackson) elämä on syyttäjän (Kevin Spacey) ja persaukisen lakimiehen (Matthew McConaughey) varassa. Donald Sutherlandin tässä esittämän, kunnian kentiltä aikaa sitten tipahtaneen vanhan lakimiehen sanoin oikeus voittaa kumpi sitten jutun voittaakaan — ja tämä tekee elokuvan asetelmasta entistä kiehtovamman.
Elokuva on myönnettävästi laskelmoiva ja monet sen käänteistä voi mieltää kliseiksi, mutta akateemisen ajatusleikin sijaan tarina maistuu iskevältä elämältä. Kiitos tästä kuuluu paitsi näppärälle käsikirjoitukselle myös, ja ehkä ennen kaikkea, tarinan taidokkaalle kuljetukselle ja upeille näyttelijäsuorituksille. Samuel L. Jakson on mies omassa roolissaan ja samaa voi sanoa myös Matthew McConaugheystä, joka vakuuttaa tässä aivan samassa määrin kuin vuosia myöhemmin ilmestyneessä hieman samanhenkisessä trillerissä "Lincoln Lawyer".
Yksi elokuvan kantavista voimista on sen kyky asetella napakasti kaksi kapeaa näkökulmaa vastakkain ja näyttää tästä lähes vääjäämättömästi käynnistyvä väkivallan ketju, joka tuntuu lopulta pelottavan uskottavalta. Kaksijakoiselle elokuvalle osuvasti kun tarinan loppupiste jättää epäilyksiä. McConaughey saa koskettavan palavan loppupuheenvuoron ja lyhyellä epilogilla luodaan uskoa parempaan tulevaisuuteen, mutta samalla jää kalvava epäilys siitä, että väkivallan ketju ei päätykään tähän. Tapahtumaketjun aikana sytytetyt roihut ja oman käden oikeuteen kannustava ennakkotapaus eivät nimittäin saa tässä sellaista loppusineettiä, että elokuvan hahmojen voisi kuvitella nukkuvan yönsä hyvin. Ja sama havainto tuntuu toistuvan myös oikeassa elämässä aina aika ajoin maailman uutisia seuratessa.
Virheettömän komeasti luotu audiovisuaalinen kuosi vetää vaivatta mukaansa tuskanhien ja viskin kevyesti marinoimaan tarinaan. Oikeall kuvasuhteella armoitettu kuva on myös kiitettävän terävä, ja ääniraita roikkuu hahmojensa jokaisessa vuorosanassa kuin peläten ulkona kasaantuvaa väkijoukkoa. (IJ)