In­de­pen­de­ce Dayn te­kijöiltä, jo­ten tämä oli­si hel­pos­ti voi­nut ol­la kestämättömän hur­mok­sel­li­nen pop­corn-räis­kintäe­lo­ku­va Ame­ri­kan it­senäis­ty­mis­tais­te­lui­den ram­bois­ta, jot­ka ydi­na­sei­den puut­tees­sa pistävät oman ai­kan­sa muu­ka­lai­sia brit­tejä la­koon mus­ket­tien avul­la. Sen si­jaan ky­seessä on har­vi­nai­sen ä­lykkääs­ti ra­ken­net­tu, ta­sa­pai­noi­nen ja vai­kut­ta­va pe­rio­di­ku­vaus, jo­ka osaa ol­la jän­nittävä, kos­ket­ta­va, raa­ka ja myös haus­ka ole­mat­ta tip­paa­kaan vä­kinäi­nen.

His­to­ria ker­ro­taan eri vä­ri­tyk­sin ker­to­jas­ta riip­puen, jo­ten ei ole yllättävää, että brit­ti­ra­kuu­na (Ja­son Isaacs) piir­retään peit­te­lemättömän pa­huu­den ruu­miil­lis­tu­ma­na — ja vieläpä hy­vin te­hok­kaas­ti — mut­ta se ei on­nek­si tar­koi­ta, että kaik­ki bri­tit tai jen­kit oli­si­vat tässä sa­mas­ta muo­tis­ta. Ob­jek­tii­vi­nen tämä ei to­ki ole, mut­ta ei elo­ku­van ai­na tar­vit­se­kaan ol­la.

Ky­seessä on al­ku­peräi­nen teat­te­ri­ver­sio, mut­ta bok­sis­ta löy­tyy myös ns. pi­den­net­ty leik­kaus HD:nä.