Toi­nen muun­tau­tu­jat-e­lo­ku­va lai­naa muu­ta­man lisä­si­vun Kan­sal­li­saar­re-e­lo­ku­vil­ta ja jat­kaa ykkö­so­san su­ku­so­taa Au­to­bot­tien ja De­cep­ti­co­nien vä­lillä ry­tinän ja räis­keen mer­keissä. Yhtä­jak­soi­nen ilo­tu­li­tus saa­vut­taa me­ga­lo­maa­ni­sia mit­to­ja, ja sa­mal­la me­nettää pai­koin re­le­vans­siaan, mut­ta lap­sen­mie­li­nen toi­min­ta­sa­tu pitää hy­vin hän­nyk­sillään ai­na pitkäk­si me­nevään lop­pu­tais­te­luun as­ti.

E­lo­ku­va usut­taa Au­to­bot­tien ja ih­mis­kun­nan liit­tou­man ta­ka-a­joon, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on pois­taa vii­mei­set maa­pal­lol­la vielä pii­les­ke­levät De­cep­ti­co­nit pe­listä. Sa­maan ai­kaan Sam yrittää elää ta­val­lis­ta elämää ja läh­tee tyttöystävänsä me­ne­tyk­sen­kin uhal­la col­le­geen.

E­lo­ku­va kek­sii näppäräs­ti lisätä tart­tu­ma­pin­taa to­del­li­suu­teen pal­jas­ta­mal­la, että maa­pal­lol­la on jo it­se asias­sa pitkään elä­nyt muun­tau­tu­ja­ro­bot­te­ja, jot­ka ovat pii­lou­tu­neet ai­van nenäm­me al­le hor­ros­ti­laan. Uut­ta ovat niin ikään Jar­Ja­rin ta­voin kas­voil­le hyp­pivät vit­si­ro­bo­tit, jot­ka eivät on­nek­si yllä ai­van esi­ku­van­sa ta­sol­le ra­sit­ta­vuu­des­sa. Myös kau­niim­pi su­ku­puo­li on yhä hy­vin edus­tet­tu­na, eivätkä te­kijät ole tällä ker­taa jättä­neet silmä­kark­kia pelkästään Me­gan Fo­xin va­raan.