Eng­lan­ti­lai­nen so­tae­lo­ku­va mie­histä en­simmäi­sen maail­man­so­dan juok­su­hau­dois­sa. Ta­ri­na tuo nuo­ren up­see­rin tais­te­lu­hau­taan in­toa puh­kuen ja odot­taen koh­taa­van­sa si­vii­listä tu­tun esi­ku­van­sa. So­ta on kui­ten­kin teh­nyt kou­lu­po­jan san­ka­ris­ta al­ko­ho­li­soi­tu­neen ja kat­ke­ran ko­men­ta­jan. Koet­te­le­mus­ten tait­ta­ma selkä­ran­ka ja nuo­ruu­den uho se­koit­tu­vat vel­lik­si, jos­sa ei ole selvää mikä maail­man­kat­so­mus mu­das­ta lo­pul­ta nou­see vah­vim­pa­na.

Ta­ri­na jättää so­dan suu­ret ta­pah­tu­mat taus­tal­le ja ki­pui­lee sen si­jaan so­dan ja rau­han ai­kai­sen elämän, toi­von ja epä­toi­von, vas­tak­kai­na­set­te­lun kans­sa. Ras­kain as­ke­lin, mut­ta ve­re­vin hen­kilö­hah­moin ra­ken­net­tu draa­ma tökkää ki­pu­pis­teitä mies­ten so­ta­tan­te­reil­la kerää­mien trau­mo­jen ympä­rillä sen ver­ran kuin on pak­ko muis­tut­taak­seen elämästä kai­ken kuo­le­man kes­kellä. Vel­vol­li­suus, inh­mil­li­syys ja pie­nistä rau­han ajan ri­tuaa­leis­ta syn­tyvä elo juok­su­hau­dois­sa on tuo­reen ve­toa­vaa seu­rat­ta­vaa vaik­ka ta­pah­tu­mien skoop­pi on­kin pie­ni.