”­Minä olen oman koh­ta­lo­ni mes­ta­ri, sie­lu­ni kap­tee­ni”, kir­joit­ti jal­ka­puo­li Wil­liam Hen­ley, jo­ka pa­rem­min kuin ru­nois­taan tun­ne­taan Aar­re­saa­ri-k­las­si­kon me­ri­ros­vo Long John Sil­ve­rin esi­ku­va­na. Hen­leyn ru­no In­vic­tus herää hen­kiin Clint Eas­twoo­din elo­ku­vas­sa Etelä-Af­ri­kan pre­si­den­tistä. Nuo sä­keet pi­tivät Nel­son Man­de­lan hen­gissä tämän kär­siessä 27 vuo­den van­ki­la­tuo­mio­taan ”­sa­bo­taa­sis­ta ja sa­la­lii­tos­ta” syy­tet­tynä apart­hei­din, ro­tue­rot­te­lun, ai­kai­ses­sa ko­ti­maas­saan. CIA:n an­ta­ma vih­je joh­ti tu­le­van rau­han­no­be­lis­tin pidä­tyk­seen vuon­na 1962. Vas­ta tois­sa vuon­na Man­de­la pois­tet­tiin Yh­dys­val­tain ”­ter­ro­ris­ti­lis­tal­ta”.

In­vic­tus — voit­ta­ma­ton kes­kit­tyy Man­de­lan me­nes­tyk­sen päi­viin No­bel-pal­kit­se­mi­sen jäl­keen, kun tämä pre­si­dent­tinä pyr­ki lien­ny­tyk­seen ja so­vin­toon val­taan pääs­sei­den mus­tien ja val­koi­sen kan­sa­no­san vä­lillä. On­nis­tu­mis­ta ede­saut­taa kan­sal­li­sur­hei­lu rug­by, jon­ka World Cup Jo­han­nes­bur­gis­sa 1995 kär­jis­tyy jat­koa­jan jän­ni­tysnäy­telmäk­si isäntä­maa Etelä-Af­ri­kan Sp­ring­bok-jouk­kueen ja Uu­den See­lan­nin vä­lillä.

Mor­gan Free­man hur­maa Man­de­la­na su­kat­kin ja­las­ta. Hä­nen kär­siväl­li­syy­tensä, an­teek­sian­ton­sa ja so­vin­non et­si­mi­sen tiensä lä­hen­te­levät py­hi­mysmäi­syyttä. Näyt­te­lijän luon­te­va ar­vok­kuus ja läm­min huu­mo­ri estävät sil­ti suur­mies­ku­van va­joa­mas­ta pal­von­nak­si ja pat­sas­te­luk­si. Kan­sa­no­mai­sen sport­ti­nen ai­he­kin aut­taa. Lip­pa­la­kis­sa ja kul­ta­vih­reässä pe­li­pai­das­sa pres­san­kin vi­ral­li­suus ka­ri­see.

Matt Da­mon esittää rug­by­jouk­kueen kap­tee­nia Fran­cois Pie­naa­ria. Ur­hei­li­jan van­hoil­li­sen per­he­taus­tan sekä uu­dis­tu­neen pre­si­den­tin­kans­lian mus­tien ja val­kois­ten vir­ka­mies­ten ris­ti­ve­don kaut­ta In­vic­tus pää­see tut­kai­le­maan esi­merk­kio­tan­ta­na ja pie­nois­koos­sa niitä jän­nit­teitä ja van­ho­ja epä­luu­lo­ja, joi­den pur­ka­mi­nen ja hau­taa­mi­nen oli­vat Man­de­lan vir­ka­kau­den suu­rim­pia haas­tei­ta ja par­haim­pia on­nis­tu­mi­sia.

Vaik­ka Pie­naar vie­rai­lee Man­de­lan van­ki­la­saa­rel­la Rob­ben Is­lan­dil­la, In­vic­tus ei ta­ri­na­na nos­ta esiin mus­tien ko­ke­mia vää­ryyk­siä. Eas­twood luot­taa po­si­tii­vi­suu­den ja yh­tenäi­syy­den voi­maan tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­ses­sa. Fil­min myön­tei­syys on tart­tu­vaa, kun maail­man muut­ta­mi­nen aja­tuk­sen voi­mal­la osoi­te­taan mah­dol­li­sek­si.

E­lo­ku­vas­sa ris­ti­rii­dat liu­den­tu­vat taus­tal­le ja dra­ma­tiik­kaa jou­du­taan syn­nyttämään vä­ki­sin. Kun to­del­lis­ta vaa­raa ei ole ja his­to­rial­li­set to­sia­siat tie­detään, uh­ka­te­kijöillä – pre­si­den­tin rin­nal­le yhtäk­kiä aja­va au­to tai pe­li­kentäl­le suun­taa­va len­to­ko­ne – hie­man hui­ja­taan kat­so­jaa.

Eas­twoo­din elo­ku­van­te­ko­tah­ti hengäs­tyttää nuo­rem­mat. Fil­mien laa­tu on py­sy­nyt ta­sai­se­na ja pä­te­viä oh­jauk­sia löy­tyy mo­nes­sa la­ji­tyy­pissä. Gran To­ri­no vii­mek­si näyt­ti, että van­han Eas­twoo­din ka­ris­maat­ti­set kas­vot kel­pai­si­vat lou­hit­ta­vik­si Mount Rush­mo­ren kal­lioon val­tio­mies­ten rin­nal­le.

A­me­rik­ka­lai­sen elo­ku­van grand old ma­ni­na Eas­twood on saa­nut hiu­kan an­sio­ton­ta­kin ar­von­nou­sua. Hän on vah­va osaa­ja, jos­kaan ei uu­dis­ta­ja. In­vic­tus­kaan ei nos­ta oh­jaa­jaa mes­ta­ri­luok­kaan. Liian pitkänä ja tee­mo­jaan tois­ta­va­na­kin elo­ku­va on to­dis­tus koh­ta 80-vuo­tiaan fil­min­te­kijän ko­ko­naisnä­ke­myk­sestä. Pe­livä­li­ne py­syy tiu­kas­ti hal­lus­sa. (HB)