Tämä on muuttunut Hitchin sataprosenttisesti omaksi elokuvaksi, vaikka kyseistä näytelmää oli esitetty jo pitkään Atlantin molemmin puolin.
Tämä on muuttunut Hitchin sataprosenttisesti omaksi elokuvaksi, vaikka kyseistä näytelmää oli esitetty jo pitkään Atlantin molemmin puolin. Kameran käyttö, kuvakulmat ja leikkaus ovat niin häikäisevät, että elokuvaversio alkoi elää omaa elämäänsä.
Trilleri kuvattiin kolmiulotteisena, mutta normaaliversio on tunnetuin ja arvostetuin. Muun muassa kuuluisa saksikohtaus rakennettiin 3D:n keinoin. Grace Kellyä kehuttiin aikoinaan, mutta nyttemmin ihastuttaa eniten brittikomisario Hubbard (John Williams).
3D-vaikutelma on alkuperäinen ja paikoin vaikuttava, mutta kokonaisuutena ennemmin teatraalisen temppuileva kuin luonnollisen jäsentynyt. Alkutekstit ponnahtavat juhlavasti irti kankaasta, takanreunukset saavat juhlavat mittakaavat ja muutoinkin huoneet tuntuvat hallimaisilta. Taustaprojisoidut taustamaisemat näyttävät myös hilpeän latteilta ihmisten taustalla ja paikoin kauluksistakin jää häiritsevät varjokuvat, joten muutamaa signature-otosta lukuun ottamatta tämä on lopulta parempi katsella 2D:nä. Siisti ääniraita luottaa tunnelmalliseen musiikkiraitaan ja toistaa dialogin puhtaasti. Ekstroissa Peter Bogdanovichin vetämä kooste elokuvan synnystä (22 min.) ja traileri. Brittijulkaisu, ei suomenkielistä tekstitystä. (PS/IJ)