Parhaisiin elokuviin liittyy omakohtaisia, usein huvittavia kokemuksia.
Parhaisiin elokuviin liittyy omakohtaisia, usein huvittavia kokemuksia. Hurja joukko oli jälleen sen monettako kertaa teatterilevityksessä joskus 1970-luvun lopulla, ja saimme pilattua koko elokuvan ystävältämme Pertti Mankilalta, kun hän erehtyi kysymään, onko se tosiaan niin hurja. Avulias neuvo oli, ettei se ainakaan liian hurja ole, jos ei haulikolla kahtia ammuttua mummoa säikähdä. Pera odotti sitä mummoa koko kahden ja puolen tunnin ajan.
Itse eksistentiaalisessa elokuvassa ei ole mitään lapsellista, vaikka Peckinpah kuvaa rajatilaa. Villi länsi on liki eilistä ja ensimmäinen maailmansota häämöttää. Puoliautomaattiset nelivitoset ovat jo käytössä. Silti rosvojoukko yrittää sinnitellä omien kunniakäsitystensä varassa, vaikka entinen kumppani on joutunut vaihtamaan puolta.
Tuskin millekään elokuvalle on pan&scan tehnyt enemmän hallaa kuin tälle. Vanhoissa VHS-kaseteissa kuvan oikeassa reunassa näkyvä haulikon suuliekki ja vasemmassa vilahtavat bootsit ovat vaihtuneet kokonaiseen, hyvin laajaan kuva-alaan. Ohjaajan version kuva näyttää tarkalta, eikä huomauttamista tämän ikäluokan filmille ole muuta kuin kuvakohina. Tyylikäs levitys 5.1:ksi kruunaa paketin, ja alkuperäisen mononkin voi valita. Kahdella levyllä: ekstroissa tutkijoiden kommenttiraita, viisi Peckinpah-traileria, 83+33+24 min. dokumentit sekä yhdeksän minuuttia poistettuja kohtauksia. Yksi kaikkien aikojen DVD-laitoksista. (PS)