Le­gen­daa­ri­nen toi­sen al­bu­min di­lem­ma vai­vaa myös Kont­to­ri-sar­jal­laan maail­man­mai­nee­seen kii­ri­neen brit­tiläi­sen uu­den ko­me­dian san­ka­ri­pa­rin Ric­ky Ger­vai­sin ja Ste­ven Merc­han­tin Sta­tis­te­ja.

Kont­to­ris­ta tut­tu ta­voi­te eli kat­so­jien al­tis­ta­mi­nen poh­jat­to­mal­le myötähä­peäl­le on edel­leen pää­roo­lis­sa. Myös miljöö on vain taus­ta, jon­ka kaut­ta voi­daan ku­va­ta pien­ten ih­mis­ten suu­ria kiel­tei­siä piir­teitä, ah­neut­ta, su­vait­se­mat­to­muut­ta ja ti­lan­ne­ta­jut­to­muut­ta.

Kont­to­rin sietämätön joh­ta­ja Da­vid Brent kum­mit­te­lee Ger­vai­sin työssä il­man sol­mio­ta­kin, mut­ta pu­res­kel­lun nars­kut­te­lu väl­tetään koh­tuul­li­sen hy­vin. Kont­to­ria ei juu­ri tämän pai­kal­leen jämähtä­mi­sen pe­los­ta jat­ket­tu.

Kai­ken­kar­vais­ten tv-p­ro­jek­tien si­vuo­sis­sa riu­tu­vat op­por­tu­nis­ti­nen An­dy Mill­man ja hyvä ystävä, ei kaik­kein terä­vin Mag­gie (Ash­ley Jen­son), tun­tu­vat hel­lyttävältä pa­ri­val­ja­kol­ta, jo­ka kär­sii ja ki­tuut­taa eteenpäin. Mut­ta yk­sin heidän ei tar­vit­se ol­la. Sar­jan te­kijöi­den cra­zy-huu­mo­ri sä­vyt­ti ku­vauk­sia ja vä­liai­ko­ja, minkä ais­tii hyvänä fii­lik­senä. Eri­lai­siin ku­vaus­miljöi­siin saa­tiin us­kot­ta­vuut­ta ca­meo­suo­ri­tuk­sillä (mm. Ka­te Wins­let, Pat­rick Stewart, Ben Stil­ler, Sa­muel L. Jack­son), jot­ka täh­det hoi­te­li­vat selväs­ti mo­ti­voi­tu­nei­na.