S­ci-fin klas­sik­ko pens­selöi ta­ri­nan tu­le­vai­suu­den yh­teis­kun­nas­ta, jos­sa kor­po­raa­tiot vas­taa­vat ih­mis­ten on­nel­li­suu­des­ta. Kai­kil­la on tar­pei­den­sa ja kas­tin­sa mu­kaan, mut­ta tar­ve sir­kus­hu­veil­le ei ole muut­tu­nut mik­sikään sit­ten an­tii­kin Roo­man ai­ko­jen. Gla­diaat­to­rien vir­kaa aja­vat teräs­kuu­lan perässä luis­te­le­vat am­mat­ti­lai­sur­hei­li­jat, jot­ka ovat yhtä ai­kaa or­jia ja her­ro­ja.

Kou­kut­ta­va aja­tus­leik­ki on ehkä näh­ty lu­kui­sia ker­to­ja sit­tem­min, mut­ta har­voin jos kos­kaan sa­maa on sa­not­tu näin vas­taan­sa­no­mat­to­man vähä­sa­nai­ses­ti. Hil­jai­nen hyväk­syntä lei­maa kaik­kea, mut­ta juu­ri se tun­tuu lyövän kat­so­jan jar­rut pääl­le. Nyt mah­dol­lis­ta sa­la­liit­toa tär­keämpää on yh­teis­kun­nan tut­kis­ke­lu, mikä se­kin avau­tuu kuin var­kain it­se pe­lin ja sen vä­liai­ko­jen kaut­ta. Nä­tis­ti ikään­ty­nyt ja yhä omia aja­tuk­sia tar­joa­va elo­ku­va on nä­ke­mi­sen ar­voi­nen pie­nois­tut­kiel­ma.

Pe­rus­tuu Wil­liam Har­ri­so­nin no­vel­liin "T­he Rol­ler­ball Mur­ders" (1973).